Tuglas-seura

Kirjahylly

Indrek Hargla

Apteeker Melchior ja Gotlandi kurat

Raudhammas 2017

Indrek Hargla

Apteeker Melchior ja Gotlandi kurat

Raudhammas 2017

Pitkään odotettu jatko-osa Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjaan ilmestyi Virossa viime kesäkuussa. Teos on sarjan viides osa ja sitä edeltävät neljä osaa ovat ilmestyneet myös suomeksi Jouko Vanhasen mainioina käännöksinä. Hargla ei pettänyt odotuksia, vaan uusi kirja oli järkälemäisyydestään huolimatta luettava lähes yhdeltä istumalta.

Uusin Melchior-romaani kertoo yksinäisestä, vanhenevasta apteekkarista, jonka voimat eivät enää tahdo riittää kaikkien velvollisuuksien hoitoon ja joka kokee aistiensa heikkenevän. Melchior kaipaa kuollutta ystäväänsä dominikaanimunkki Hinricusta sekä tuntee edelleen syvää surua ja syyllisyyden pistoksia vaimonsa Keterlyn kuolemasta. Hänen tyttärensä on sulkeutunut puutarhuriksi birgittalaisluostariin ja hänen poikansa on lähtenyt oppiin vieraille maille, mutta kirjoittaa harvoin ja ne harvatkin kirjeet aiheuttavat huolta siitä, ovatko pojan asiat oikein mallillaan.

Vanha apteekkari ehtii jo maistaa lohtua yksinäisyyteensä ja saada apua askareisiinsa, kunnes murheelliset tapahtumat suistavat keskiaikaisen Tallinnan pois raiteiltaan. Tämä ja romaanin rinnakkaiskertomuksessa seikkailevan nuoren Melchiorin elinvoimaisuus ja huimapäisyys – etten sanoisi nuoruuden vimma – vain korostavat yksinäisen vanhuuden tuntoja teoksessa. Kiinnostavan historiallisen kaupunkikuvauksen ja jännittävän rikostarinan rinnalla Harglan viimeisin dekkari käsitteleekin erittäin koskettavalla tavalla yksin vanhenemiseen liittyviä tunteita ja pelkoja.

Kirjassa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla kahden keskiaikaisen kaupungin tapahtumat, vaikka kahden toisistaan riippumattoman juonen kuljettelu tuntui välillä häiritsevältä ja huomasin muutaman kerran pohtivani, olisiko tästä teoksesta sittenkin ollut parempi tehdä kaksi kirjaa. Toisessa kertomuksessa Melchior selvittää Gotlannin paholaisen mysteeriä Tallinnassa ja toisessa hänen poikansa, niin ikään Melchior, rakentaa omaa elämäänsä Lyypekissä, salamurhaajien killan jäsenenä ja aloittelevana apteekkarina. Hargla kuvaa nuoren Melchiorin tunne-elämää ja ajatuksia tapahtumarikkaassa ja ristiriitaisessa elämäntilanteessa varsin myötätuntoisesti, ja pakottaa samalla lukijan pohtimaan oikeaa ja väärää ja jopa sitä, missä tilanteessa murha voisi olla oikeutettu. Nuoren Melchiorin kiihkeä rakkaus Lucia Lodehoffiin tuo romaaniin myös dekkarissa yllättäviä romanttisia sävyjä ja hänen seikkailunsa sisältävät myös hippusen sadunomaisia aineksia, jotka saattavat häiritä puhtaan realististen dekkareiden ystävää.

Indrek Harglan keskiaikakuvausta on kritisoitu jonkin verran. Minulla ei ole kompetenssia arvioida hänen luomiensa keskiaikaisten kaupunkien realistisuutta, mutta lukijana viihdyn Harglan luomassa kontekstissa, jonka keskeisenä elementtinä on paikoitellen tuttu Tallinnan Vanhakaupunki. Hargla pitää ajankuvan hyvin koossa eikä hänen tarvitse venyttää kontekstiaan saadakseen tapahtumia sopimaan siihen luontevasti. Ellei ole keskiaikaan erikoistunut historioitsija, tuskin tarvitsee pelätä lukukokemuksen tyssäävän vakaviin kömmähdyksiin.

Keskiaikainen uskonnollisuus on kuvattu Harglan kirjoissa vakuuttavasti ja juuri niin monipolvisesti, kuin keskiaikana sekoittuivat kristinuskon perusainekset pyhimyskultteihin, taikauskoon ja poppakonsteihin. Apteekkari Melchior edustaa keskiaikaista tiedettä ja on samalla juuri niin kiinni kokonaisvaltaisessa uskossaan ja uskomuksissaan kuin keksiaikainen ihminen oli. Apteeker Melchior ja Gotlandi kurat -kirjassa uskonnollisuuden vääristymisellä on keskeinen rooli ja juuri uskonnollinen lahkolaisuus sitoo kirjan myös nykyaikaan herättäen lukijassa paljon ajatuksia siitä, miten vaarallinen onkaan nyrjähtäneen uskonnollisuuden voima.

Keskiaikainen Tallinna on tärkeässä roolissa tässä kirjassa ja suosittelenkin uusinta Melchior -kirjaa lämpimästi kaikille Tallinnan Vanhankaupungin ystäville. Vaarana on kyllä se, että lukijaan iskee pakottava halu tutustua myös historialliseen Lyypekkiin, joka sekin on Unescon maailmanperintökohteiden luettelossa.

Hanna Pippuri

Elo 4/2017