Tuglas-seura

SUOMALAIS-VIROLAISTA
KULTTUURIYHTEISTYÖTÄ
VUODESTA 1982

 

 

Kartat historiallisina dokumentteina ja taideteoksina

Kristiina Heikkonen

Lontoon Euston Roadille 1997 valmistunut puna­tiilinen The British Libraryn rakennuskompleksi on aarreaitta, joka on säilönyt ihmiskunnan sivistystä ja historiaa valtaisat määrät. Vuonna 1753 perustettu kirjasto sijaitsi aiemmin British Museumin yhteydessä Bloomsburyssa.

Kirjaston kokoelmiin sisältyy käsittämättömän paljon erilaista materiaalia. Main Catalogue -luettelosta löytää sähköisesti ja yksityiskohtaisesti kirjattuna 56 miljoonaa nimikettä: 13 miljoonaa kirjaa, 4,6 miljoonaa karttaa, sanomalehtiä, artikkeleita, e-kirjoja, äänitallenteita, nettilinkkejä ym. Aivan kaikkea ei ole vielä ehditty siirtää sähköisiin luetteloihin.

British Libraryn suojiin on kerätty myös virolaista materiaalia. Löytyypä kokonainen Estonian Collection, joka sisältää 2771 nimikettä. Kirjastossa oleva Viro-materiaali on Baltian maista ainoana analysoitu ja luetteloitu.

Kirjoittaessani hakusanat Maps Estonia sähköiseen hakukoneeseen ruudulle räpsähtää hetkessä luet­telo kaikista British Libraryn kätköissä olevista Viron kartoista, joita on 266 erilaista. Luettelon kartat voi napsauttaa aikajärjestykseen tai karttojen nimien ja tekijöiden mukaan. Luettelo sisältää jokaisesta kartasta yksityiskohtaista tietoa kuten kartan nimen, tekijän, vuosiluvun, mitat, mittakaavan, kielen ja erilaisia arkistointiin liittyviä numerosarjoja. Mahdollisesti muutakin huomioitavaa.

Nähtäväkseen ja tutkittavakseen valitut kartat saa sähköisesti tilaamalla. Tämä edellyttää British Libraryn voimassa olevaa kirjastokorttia. Karttojen toimittaminen varastoista lukijalle kestää reilusta tunnista kahteen vuorokauteen, ja karttoja tutkitaan valvotusti tarkoitusta varten osoitetuilla pöydillä kirjaston eri osastoilla, riippuen missä karttaa säilytetään. Samaa karttaa voi tutkia kolmen päivän ajan ja kymmentä yhdellä tilauksella. Suurinta osaa kartoista säilytetään Maps-osastolla. Turvatoimet ovat tiukat mutta ystävälliset. Harvinaisia karttoja käsiteltäessä virkailija ottaa kirjastokortin pois tutkimisen ajaksi. Lukusaleihin vietävät sallitut tarvikkeet kuljetetaan läpinäkyvissä muovikasseissa. Pois­tuessa kassi tarkistetaan, ja läppärin kannenkin joutuu avaamaan turvavirkailijan nähtäväksi. Tämän ymmärtää hyvin. Esillä on arvokkaita taide­aarteita ja korvaamattomia harvinaisuuksia. Karttoja ei saa valokuvata.

British Libraryn vanhinta nimettyä Viron maa-aluetta esittävää karttaa säilytetään Rare Books -osastolla. Kysymyksessä on ranskalaisen Philippo Brietion v. 1649 kuparilevylle kaivertama ja paperille vedostettu Euroopan kartta Sarmatie Europaea Delineatio, jossa Viro on esitetty osana Eurooppaa nimellä ÆSTLÆI. Kartta on erillinen vedos, joka on välilehtenä sidottu osaksi Pariisissa painettua maantieteellistä kirjaa Parallela Geographiae Veteris Et Novae. Kirjan kustantajaksi on merkitty S. & G. Gramsoisy, 1649. Teos esitteleee Germanis Estonian lyhyin tekstein aluettain: Estonia propria, Vikechzlandia, Virlandia, Haria ja Gervenlandia. Kieli kartoissa on luettelon mukaan ranska, kirjassa latina.

Kyseinen kartta vaikuttaa aluksi vaikeasti hahmotettavalta viivojen ja vieraan tuntuisen nimistön vilinässä, mutta tovin totuttelun jälkeen kartassa havaitsee tutut Viron rannikon piirteet ja vieläpä varsin oikein kuvattuna. Selkeästi erottuvat Hiidenmaa, Saarenmaa, Pärnunlahti ja Pärnujoki sekä Narvajoen ja Peipsijärven yhdistelmä. Yksityiskohtaisia paikannimiä ei kartalla ole – eivät ne siihen mahtuisikaan – eikä valtioiden rajoja. Baltian maiden alueelle on kaiverrettu nimi HIRRI. Suomen alueen kohdalla kartassa näkyy blankkoa paperia ja hieno ornamenttikuvio.

1600-luvun kartantekijät hankkivat tietonsa karttakuvia varten mitä erilaisimmista lähteistä ja mitä erilaisimmin keinoin: patikoiden, ratsastaen, purjehtien ja haastattelemalla merenkulkijoita. Juuri rannikot on kartoitettu ensimmäisinä ja todellisuuden mukaisesti – myös Viron rannikko. Karttakuvat kaiverrettiin peilikuvina kuparilevylle ja vedostettiin mustalla värillä paperille; viivapiirroksia saatettin myös värittää sivellintyönä vesivärein. Kartografien piirustustaito ja taiteellinen silmä on ollut huikea.

Maps-osastolla on vieläkin vanhempi kartta joka liittyy Viroon. Oikeastaan kartta on kolmiulotteisesti lintuperspektiivistä esitetty kuparipiirros Tallinnasta (Revel, Reveln) ja Narvasta (Nerva) vedostettuna samalle paperiarkille. Vedoksen mitat ovat 13,5 cm × 18 cm. Kaupunkikuvat on kaiverrettu 1642–1672 Frankfurt am Mainissa; kaivertajan nimi ei ole tiedossa. Tuohon aikaan kaupunkikartat olivat lintuperspektiivistä kuvattuja kaupunkimaisemia; esitystapa on saanut inspiraationsa italialaisista renessanssiajan maalauksista. Niissä esiintyy usein kaupunkimaisema taustalla.

Katsellessa Tallinnan kaupunkikarttaa, kolmiulotteista Kalamajan suunnalta kuvattua näkymää, tunnistaa heti ja vaivatta tuttuja kohteita: Toompean mäki ja Toompean linna, Pitkän Hermannin torni, Tuomiokirkko, Nigulisten kirkko, Olevisten kirkko, Pyhän Hengen kirkko, Raatihuone, Dominikaaniluostari, Paksu Margareeta, Rantaportti ja portti Yläkaupunkiin. Alakaupunkia kiertää muuri, jossa laskujeni mukaan on 24 tornia. Kaupunginmuuria reunustaa vettä täynnä oleva vallihauta. Kirkkojen ja puolustustornien huipuilla komeilee risti. Kalamajan alueella näkyy lehtipuita aitauksissa. Yksi ratsastaja ja jokunen patikoija keppi ja nyytti olalla kuljeskelee kaupunginmuurin edustalla. Satamassa tykkitorni Paksu Margareetan edustalla näkyy pieni kappeli ja purjelaiva, karavelli. Narvan kaupunkikartassa korostuu Narvajoen itäpuolinen linnoitus ja joen länsipuolinen muurin ympäröimä Narvan kaupunki. Satamassa kaupungin­muurin läheisyydessä kelluu useampikin karavelli. Tallinna ja Narva ovat olleet tärkeitä kaupunkeja Viron alueella, ja tämä näkyy vanhoissa kartoissa. Kaupungit ovat saaneet kartografista erityishuomiota.

1700-luvulla venäläiset luotasivat ja kartoittivat ahkerasti ja taidolla Suomenlahtea molemmin puolin. Kartografista oppia he olivat hankkineet kutsumalla ranskalaisia Venäjälle neuvonantajikseen. Ranska oli 1700-luvulla Euroopan kartografisia keskuksia tarkkoine mittausjärjestelmineen ja karttoineen. Nämä merikartat olivat sotasalaisuuksia, eikä 1700-luvun venäläisten tekemiä karttoja ole British Libraryssa. Saksalaisten tekemiä karttoja löytyy, ja tilasin tutkittavakseni kaksi Tallinnan karttaa vuodelta 174-. Tarkka vuosiluku ei ole tiedossa. Yksittäisten karttalehtien sijaan sain kirjan muotoon sidotun kokoelman saksalaisen Gabriel Bodenehrin kaivertamia grafiikan vedoksia Euroopan kaupungeista ja linnoituksista (ei Suomesta). Vaikka useiden kaupunkien – Riika ja Vilna mukaan lukien – kaupunkiala näkyy lisääntyvässä määrin kuvatun pohjapiirros-layoutina, Tallinna on esitetty tutusti kolmiulotteisena siluettina 1600-luvun tapaan kahdelta eri suunnalta, Kiek in Kök ja Kalamaja -perspektiivistä. Kalamajan lehtipuut jämpteissä aitauksissa ovat silmin nähden kasvaneet ja puiden vieressä on rakennustyömaan näköinen alue maininnalla lu Banek. Satamaan on ilmestynyt pieniä varastorakennuksia tai kalamajoja.

1800-luvulta on British Libraryssa runsaasti karttoja nimikkeellä Baltic sea tai Gulf of Finland, etenkin vuodelta 1854. Viron karttoja tutkiessa kannattaa laittaa hakukoneeseen myös Maps Finland. Noihin aikoihin vara-amiraali Sir Charles Napierin komentama brittiläinen sotalaivasto purjehti Itämerellä ja Suomenlahdella tarkoituksenaan tuhota venäläistä kauppalaivastoa ja rannikkolinnoituksia pakottaakseen Venäjä rauhaan ja irti Krimin sodasta. Sota ja kartat ovat aina liittyneet yhteen. Niinpä britti­joukoilla oli hallussaan selkeitä ja merenkulkijoille tarkkaa tietoa sisältäviä London Admiraltyn valmistamia, venäläisten karttatietoihin vuodelta 1846 pohjautuvia karttoja mm. Tallinnan edustalta sotaretkeä helpottamaan. Sotimisen ohessa brittilaivasto teki kartoituksia ja tarkennuksia sekä Viron että Suomen rannikolla. Hienostuneesti toteutetut merikartat ovat paperille vedostettuja kuparikaiverruksia, kaivertajina mm. J. & C. Walker. Sir Napierin käsin kirjoittamia raportteja sotaretken kulusta säilytetään Manuscript-osastolla nahkakansiin sidottuna. Niistä voi lukea värikkäitä kertomuksia kartoituspuuhista, jotka veivät kartoittajat lahdenpohjukoita kiertäville souturetkille. Raportit tuoksuvat yhä tervalle.

Viron itsenäisyyden menettämisen vuosilta 1939–44 löytyy muutamia Great Britain War Officen tuottamia karttoja Viron ja Baltian alueista. Liekö itse Churchill niitä aikoinaan katsellut. Kartoille on kuvattu vain olennainen tieto pelkistetysti ja selkeästi kulloisenkin käyttötarpeen mukaan oli sitten kysymyksessä Baltian maantie- ja rautatieverkosto, kaupungit ja kylät nimistöineen tai vesistöt ja suot. Tai Viron alueet, joilla puna-armeijalla oli varuskuntia, tai Skandinavian ja Baltian lentokentät ja vesitasojen laskeutumispaikat. Lentokenttäkartta on varustettu punaisella leimalla SECRET. Kartat ovat pääsääntöisesti yksivärisiä tai parilla lisävärillä viivapiirrettyjä painokarttoja.

Vuonna 1920 Venäjällä aloitettiin huomattava karttojen uudistusprosessi, joka USA:n armeijan kartoittajien mukaan tuotti huippulaatuisia, tarkkoja karttoja strategisesti tärkeistä Neuvostoliiton alueis­ta. Vuonna 1993 brittien Military Survey lahjoitti British Libraryyn suuren kokoelman Neuvostoliiton eri alueiden topografisia karttoja. Lahjoitus käsitti mm. Baltian ja Viron alueiden karttoja eri vuosilta ja eri mittakaavoissa sekä Karelia-sarjan (1941–42) 440 karttalehteä mittakaavassa 1:50 000.

2000-luvun Virosta tarjolla on matkailua varten tehtyjä, oppaisiin sisällytettyjä karttoja. Ja vuodelta 2005 teos, jota olen itsekin käyttänyt: Regio Eesti teede atlas, 1:50 000.

Elo 1/2012

Kristiina Heikkonen on graafikko, joka on tutkinut ja opiskellut karttojen visuaalista suunnittelua British Libraryssa Suomen Kulttuurirahaston, Kustannustoimittajat ry:n, Wihuri-säätiön ja Alfred Kordelinin säätiön tuella.