Tuglas-seura

SUOMALAIS-VIROLAISTA
KULTTUURIYHTEISTYÖTÄ
VUODESTA 1982

 

 

Illimarin varia ja mielipiteet

 

Mida Eestis hetkel avaldatakse ja loetakse?

 

Mitä kaikkea kääntäjän pitäisi osata?

 

Kesän juhlapäiviä Virossa

 

Mustamäe täytti puoli vuosisataa

 

Nostetta virolaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden maihinnousulle

 

Viron kirjallisuus näyttää voimansa

Jan Kaus

Virolaisia huolestuttaa kansamme epävarma tulevaisuus. Virolaisia on selvästi vähemmän kuin esimerkiksi suomalaisia, alle miljoona ihmistä, joista noin kymmenesosa asuu ulkomailla. Tällainen tilanne antaa aihetta synkkiin näköaloihin: uhkaako meitä kansallinen sukupuutto?

Runoilija Gustav Suits sanoi jo toista sataa vuotta sitten, että koska lukumäärämme on pieni, meidän tulee kasvaa hengeltämme suuriksi. Taide, luovuus ja niiden osana tietysti kirjallisuus ovat henkisen kasvun forumeita, oleellinen osa jatkuvaa kasvua.

Viro on tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaa. Se antaa meille oivan mahdollisuuden esitellä kirjallisuutemme runsautta ja moninaisuutta. Messujen aikana ja jo sitä ennen ilmestyy suomeksi useita virolaisia teoksia, joiden tekijät esiintyvät messuilla. Näistä mainittakoon muutamia:

Ene Mihkelsonin romaania Ruttohauta voidaan verrata Sofi Oksasen Puhdistukseen. Mihkelson ei tosin ole kiinnostunut pelkästään historian vaikutuksesta henkilöihin vaan hän kiinnittää huomiota myös inhimillisen muistin epävarmuuteen ja totuuden monimutkaisuuteen tai suorastaan mahdottomuuteen. Mihkelson on tällä hetkellä ehkä tärkein lähihistoriamme kuvaaja.

Viivi Luikin Varjoteatteri on hieno näyte omaelämäkerrallisesta kirjallisuudesta. Se sisältää tarkkoja huomioita ihmisten mielentiloista ja heitä ympäröivästä maailmasta.

– Tämänhetkistä elämää Virossa kuvaa Mari Saatin romaani Lasnamäen lunastaja. Se kertoo vironvenäläisten elämästä ja tunteista – aihe joka on jäänyt tähän asti kirjallisuudessamme liian vähälle huomiolle.

– Nuoremman sukupolven suorapuheisuutta ja huumoria edustaa Olavi Ruitlasen Nainen. Se kuvaa rohkeasti – jopa röyhkeästi – naisten ja miesten välistä taistelua.

– Kaunokirjallisuuden lisäksi julkaistaan suomeksi essee- ja dokumenttiteoksia. Niistä mainittakoon Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen esseekokoelma Omalla äänellä sekä Suomessakin tunnetun Imbi Pajun koskettava lähihistorian katsaus Suomenlahden sisaret.

Suomennetut kirjat ja niiden tekijät ovat luonnollisesti vain osa messuohjelmaamme. Siihen sisältyy monia seminaareja ja paneelikeskusteluja. Aiheet vaihtelevat Viron lähihistoriasta naisen asemaan Virossa ja sen kirjallisuudessa.

Messuosastomme on suuri musta kuutio. Jotkut voivat kysyä, miksi noin iso ja miksi noin musta? Mustalla kuutiolla on symbolinen sanoma: virolaisesta kulttuurista ja kirjallisuudesta ei Suomessa tiedetä kovinkaan paljon, se on varjossa, pimennossa – ellei oteta lukuun Jaan Krossia ja Jaan Kaplinskia.

Mustassa kuutiossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Sen seinillä pyörii suomeksi tekstitettynä, pidetty ja paljon puhuttu televisio-ohjelma Runo. Siellä järjestetään mm. kilpailu, jonka aiheena on virolainen haiku. Siihen voivat osallistua kaikki messuvieraat.

Haluamme näyttävästi osoittaa, että puhe kirjallisuutemme runsaudesta pitää paikkansa. Messuosastomme on vertauskuva pienen mutta sitkeän kulttuurimme voimasta ja merkityksestä.

Suomentanut Raija Hämäläinen