Tuglas-seura

Kirjahylly

Mari Niitra, Eevi Treial

Kodavere uavits


Mari Niitra, Eevi Treial

Kodavere uavits

Olen kasvanut sekakielisessä perheessä. Isäni käytti esimerkiksi sanoja haastaa ja vasta, mutta äitini puhuu ja käyttää saunassa vihtaa. Meillä Suomessa puhuttaisiin tällaisessa tapauksessa murre-eroista, mutta nykyvirossa ovat tiuhaan käytössä ilmaukset kihnu kiel, võro kiil, hiiu keel, mulgi kiil, seto kiil jne. Eivät virolaisetkaan kuvittele, että kihnulaiset tai hiidenmaalaiset puhuisivat omaa kieltä, mutta kielenkäytössä on sanojen murre ja murrak sijasta alettu käyttää yhä useammin sanoja keel, kiel ja kiil. Kielitieteilijät voivat tietenkin nyt todeta, että mulgin, võron ja seton puhujat puhuvat itse asiassa eteläviron kielen eri murteita ja että eteläviro on eri kieli kuin pohjoisvirolaisiin murteisiin perustuva viron kirjakieli.

Eräs omaperäisimpiä Virossa puhuttuja paikallisia kielimuotoja on kodavere kiil. Suomalaisittain sanottuna kyseessä on (pohjois)viron kielen itämurteisiin kuuluva paikallismurre. Itämurteita puhutaan varsin pienellä alueella ja kodavereläistä kielimuotoa taitavat kunnolla todellisuudessa vain sadat tai maksimissaan tuhatkunta vanhempaa ihmisistä. Palan kunnassa, mihin Kodaveren alueen keskus kuuluu, asuu esimerkiksi vain noin 1 300 asukasta.

Mutta miksi ihmeessä sitten tällaista pikkiriikkistä paikallista kielimuotoa yritetään opettaa lapsille, miksi julkaistaan aapinen, runokirjoja, lukemistoja ja murretekstejä? Kodavereläisillä on oma vahva identiteetti, heillä on tunnettuja omia runoilijoita-kirjailijoita (Juhan Liiv ja Mari Vallisoo) sekä omia tutkijoita ja perinteentuntijoita (Anne Elken ja Eevi Treial). Lusikkansa tässäkin sopassa on myös meillä suomalaisilla, sillä Lauri Kettunen julkaisi 1913 väitöskirjanaan kaksiosaisen lähes 500-sivuisen Kodaveren murteen äännehistorian: Lautgeschichtliche Untersuchung über den kodaferschen Dialekt ja Lautgeschichtliche Darstellung über den Vokalismus des kodaferschen Dialekts. Kettusen ja monen muunkin kielentutkijan huomion kodavereläisten murre on saanut siksi, että sillä tuntuu olevan sekä pohjoisvirolaiset että vatjalaiset juuret.

Liivin museon johtajan Mari Niitran ja tunnetun perinteen ja murteentaitajan Eevi Treialin laatima Kodavere uavits on ihan oikea aapinen. Taiteilija Pusan eli Piret Bergmannin kuvittama kirja on kaunis ja hauska. Suomalainenkin lukija oppii nopeasti muutamia hauskoja kodaverenkielisiä sanoja ja ilmauksia: ahmned ”ahvenet”, eenämu ”heinämaa”, ”jää”, letu ”jänis”, one ”on”, uavits ”aapinen” ja õõnap ”omenapuu” sekä üvä üüd ”Hyvää yötä”, ommok one õstass targem ”Aamu on iltaa viisaampi”. Kielet ja murteet ovat hauskoja ja niihin perehtyminen auttaa ymmärtämään ja tarkastelemaan oman äidinkielen tai tutun opitun kielen ilmiöitä uudesta näkökulmasta. Pieni esimerkki: toisin kuin (pohjois)viron kirjakielessä, niin kodavereläisetkin taivuttavat kieltoverbiä lähes suomalaiseen tapaan: en, ed, ep, emä, etä ja eväd.

Tapio Mäkeläinen

Elo 5/2016