Tuglas-seura

Kirjahylly

Andrus Kivirähk

Koiranne alkaa kohta kukkia

Otava 2016
Suomentanut Heli Laaksonen

Andrus Kivirähk

Koiranne alkaa kohta kukkia

Otava 2016

Jaa koiranputkea? kysyi vaimo, kun kuuli Andrus Kivirähkin vastikään suomennetun tarinakokoelman nimen. Voisihan sen niinkin ajatella, ajattelin – ja aloin lukea teoksen ensimmäistä tarinaa Kakka ja kevät, joka on samalla teoksen alkuperäinen vironkielinen nimi (Kaka ja kevad, 2009). Kirjan suomenkielinen nimi Koiranne alkaa kohta kukkia puolestaan viittaa eläinlääkärin tekemään diagnoosiin kirjan yhdennessätoista tarinassa Kirjava koira. Hämmentävää. Voiko tästä tehdä johtopäätöksiä virolaisen ja suomalaisen luonteenlaadun tai markkinointiviestinnän eroista?

Sittemmin tulin sellaisiin ajatuksiin, että tässäpä on todella lapsellinen kirja. Eiväthän lusikat oikeasti rupea merirosvoiksi eivätkä isän sukat oikeasti muni munia, joista syntyy sukkahousuja. Näkemykseni heitti häränpyllyä, kun vastaan tuli tarina Tyhmä takki. Se kertoo vauhkoontuvasta talvitakista, oikeastaan älyvaatteesta, joka ei suostu tulemaan riisutuksi, vaikka on jo kesä. Niin kuin vauhkoontuvien älypuhelimien ja muidenkin äly-mitä-lie-laitteiden tapauksessa älyvaate pitää tyhjätä eli tässä tapauksessa hypätä se päällä järveen.

Kivirähkin tarinoissa on älyvaatteen lisäksi myös muita itsenäisesti toimivia hahmoja, joita voi pitää tulevaisuuden ns. kaikkiallisen yhteiskunnan ilmentyminä: on älykakka, älypurukumi, älykinnas, älytahra, älyperuna ja älyhiekkakrotokotiili. Pierut puolestaan älyävät lentää kuuhun, jossa niillä on oma kaupunki. Nyt ajattelin, että tässäpä onkin todella älykäs kirja.

Ihan aikuisten oikeasti tarkasteltuna Koiranne alkaa kohta kukkia on neljäs suomennettu Andrus Kivirähkin teos. Aiemmat tuttavuudet ovat romaanit Riihiukko (2002) ja Romeo ja Julia (2003) sekä lastenkirja Keksijäkylän Lotta (2008). Kivirähkiä on voinut suomeksi lukea myös groteskia virolaista proosaa esittelevästä novellikokoelmasta Kaupungista pois (2003). Tuoreimpaan suomenkieliseen laitokseen on panostettu todella; suomentajana on runoilija Heli Laaksonen ja kuvittajana Joel Melasniemi, alansa huipputekijöitä molemmat, mikä näkyykin kirjan viimeisen päälle tyylikkäänä toteutuksena.

Kivirähkin lastentarinat ovat lyhyitä ja napakoita, ja niissä voi tapahtua mitä tahansa. Yhteistä niille on vänkä positiivisuus, onnellinen loppu ja absurdi huumori, jota on pidetty Kivirähkin tavaramerkkinä muutoinkin. Tarinoiden epätavalliset päähenkilöt voivat suivaannuttaa tosikoita, mutta lapset itse valitsivat Kakan ja kevään vuoden parhaaksi lastenkirjaksi Virossa vuonna 2010. Eesti Päevaleht puolestaan nimesi vuonna 2015 Andrus Kivirähkin Viron vaikutusvaltaisimmaksi kulttuuritoimijaksi. Onkin korkea aika saada tuotteliaan ja tunnustetun kirjailijan tuotantoa taas suomeksi. Olisikohan tässä jopa alku Kivirähkin uudelle tulemiselle Suomeen?

Koiranne alkaa kohta kukkia jättää jälkeensä hyvän mielen aikuisellekin lukijalle. Pidäkkeetön leikillisyys avaa uudenlaisia yhteyksiä arjen tohinoissa rutiinien toistoon virittyneiden aivosolujen välille. Varsinaisesti mitään Aisopoksen opettavaisia faabeleita Kivirähk ei kirjoita – jos ei tarinoiden moraalisena opetuksena sitten pidetä sitä, että antaa kaikkien koirienkin kukkia.

Pasi Lankinen

Elo 3/2016