Tuglas-seura

Kirjahylly

Marju Lauristin, Ene Hion, Margot Visnap

Marjustini sajand

Hea Lugu 2016

Marju Lauristin, Ene Hion, Margot Visnap

Marjustini sajand

Hea Lugu 2016

Viron uuden kommunistisen hallituksen sisäpiiri istui syksyllä 1940 perheineen iltaa kansallistetussa loistohuvilassa Piritalla. Itseoikeutetusti paikalla olivat kansankomissaarien neuvoston esimies Johannes Lauristin ja hänen vaimonsa Olga, jotka olivat viruneet aatteensa vuoksi vuosikausia Viron tasavallan vankiloissa. Tunnelma latistui äkisti, kun Neuvostoliiton Tallinnan-lähettiläs Botškarjov intoutui kännipäissään kuvailemaan rehellisesti kurjuutta, jossa Stalinin valtakunnan rahvas pakotettiin elämään.

Lauristineilla oli Piritalla mukanaan keväällä syntynyt tyttärensä Marju. Hän ei tietenkään muista tapausta, mutta siitä on vielä kertomassa silminnäkijä Ene Hion, tuolloisen terveydenhoidon kansankomissaarin tytär. Tytöt viettivät monta sotavuotta Moskovassa, jonne Viron neuvostotasavallan johto pakeni saksalaisten tieltä. Lähtökaaoksessa Marjun isä menehtyi oloissa, joista ei ole koskaan saatu selvyyttä.

Olga Lauristin palasi neuvostojoukkojen mukana Viroon mutta joutui pian jyrkän linjan stalinistien vainoamaksi. Ministerintehtävistä vapautettu Olga erotettiin vielä puolueestakin. Hänen toinen aviomiehensä, entinen kansankomissaari Hendrik Allik kyyditettiin Siperiaan viideksi vuodeksi. Lahjakas Marju pääsi kuitenkin opintielle. Hän valitsi tieteekseen sosiologian ja eteni 1970-luvulla Tarton yliopiston tiedotusopin professoriksi. Moskovan yhä tylymmät toimet Viron venäläistämiseksi saivat Lauristinin ryhtymään poliittiseen vastarintaan 1980-luvun alussa.

Suomenlahden takana Marju Lauristin tuli tunnetuksi yliopistopiirien ulkopuolella vasta perestroikan vuosina, jolloin suomalaiset viestimet alkoivat välittää pohjoisnaapurien kieltä sujuvasti puhuvan tiedenaisen arvioita neuvostoimperiumin ongelmista. Muutamassa kuohuvassa vuodessa journalistien kouluttajasta tuli yksi Viron kansanrintaman perustajista, sosiaalidemokraattien johtaja ja uudelleen itsenäistyneen maansa hallituksen jäsen. Sosiaaliministerinä Lauristinille lankesi ikävä tehtävä purkaa neuvostoaikainen eläkejärjestelmä, jolle ei enää ollut rahoittajaa.

Marju Lauristinin eli Marjustinin muistelmateos koostuu keskusteluista, joita hän on käynyt Ene Hionin ja vanhan oppilaansa Margot Visnapin kanssa. Lauristinilla on tutkijanuransa ja kokemuksensa ansiosta perinpohjaiset ja ajantasaiset tiedot Viron yhteiskunnasta sekä paljon huolellisesti perusteltuja näkemyksiä sen kehittämisestä.

Visioiden puute vaivaa Lauristinin mielestä kaikkia Viron puolueita, myös hänen omaansa. Tietoyhteisyhteiskunnassa niin poliitikkojen kuin äänestäjienkin täytyy parantaa osaamistaan. Päättäjiltä vaaditaan yhä laajempaa ja syvempää asiantuntemusta. Kansa taas tarvitsee taitoa ja tarmoa pitää nämä palvelijansa ruodussa, muuten ajaudutaan etevimpien harvainvaltaan.

Marju Lauristin on vuodesta 2014 lähtien edustanut maataan Euroopan parlamentissa. Hän uskoo liitoksissaan natisevan Euroopan unionin voivan vielä pelastua, jos jähmeän byrokratian hallitsemista yhteismarkkinoista kehitetään aito kansakuntien liitto. Myös virolaiset pystyvät Lauristinin mukaan edistämään uudistuksia Brysselissä, kunhan aloitteita tehdään taiten ja pian.

Timo Soukola

Elo 2/2017