Tuglas-seura

Kirjahylly

Stig Rästa

Minu Kennedy

Rasta Meedia 2015

Stig Rästa

Minu Kennedy

Rasta Meedia 2015

Viron euroviisuedustaja vuodelta 2015 yllättää omaelämäkerrallisella kirjoituskokoelmallaan. Stig Rästan vahvuutena on rohkea ote ja koukuttava kerronta, vaikka kokonaisuutta voisi jäntevöittää.

Teoksen kummaa nimeä Minun Kennedyni selitetään takakannen ohella muuallakin, joten lukija joutuu hieman näkemään vaivaa lähtökohdan selvittämiseksi. Tausta näkyy myös kirjaan sirotelluissa muistelmajaksoissa, jotka ovat persoonallisia mutta ponnahtavat esiin yllättävästi. Toisenlaisen, karumman näkökulman menneeseen tarjoavat alkoholiin, pillereihin ja muuhun sekoiluun liittyvät tunnustukset, jotka ovat kuin nuorisogangstereiden muistelmista. Joitakin poppareita, bändejä ja kappaleitakin kommentoidaan odotetusti, mikä sekin avartaa sisältöä. Keskelle on taitettu liitteeksi kuvia perhealbumista.

Kirja sisältää silti kovin erilaisia aineksia Lasnamäen kolkoista lapsuus- ja neuvostomuistoista, kouluvuosista ja opiskelusta euroviisukarsintoihin ja aina Santiago de Compostelan pyhiinvaellukseen asti. Tällaista tilkkutäkkiä saisi tuskin yhtenäistettyä kokeneempikaan kirjoittaja. Onnistunut on silti alkupuolen ajankuva 1980-luvun Lasnamäestä. Kuva ei ole houkuttava vaan paikoin jopa vastenmielinen, mutta juuri se osoittaa kirjoittajan taitoa suunnistaa menneisyydessä ja poimia tekstiin meheviä yksityiskohtia.

Pitkähköillä eurovision karsinta- ja finaalivaiheen kuvauksilla on dokumenttiarvoa Viron edustajien eli Rästan itsensä ja Elina Bornin näkökulmasta, vaan mitäpä moisesta kisailusta edes voisi kirjata muuta kuin pintaliitoa. Mitenkään uudentavia saati edes vakuuttavia havainnot eivät ole. Kiinnostavampi jo itsessään on kertomus Santiago de Compostelan caminosta, vaikka olisin odottanut syvällisempää ja pohdiskelevampaa otettaa kävelyretken kuvauksen sijaan. Nyt päätösluku jää raapaisuksi, vaikka aihe on tuotu aikaisemmin jopa Viron kirjallisuuteen. Puutteineenkin teos on silti lupaava, ja odotan näkeväni Rästan prosaistina jatkossakin.

Hannu Oittinen

Elo 1/2017