Neverland

Urmas Vadi

Enostone, 2026
Suomennos Petteri Aarnos

Neverland -teoksen kansi

Urmas Vadin romaani Neverland ilmestyi viroksi jo kymmenen vuotta sitten. Lukijoille on Petteri Aarnoksen kääntämänä saatu suomeksi romaani, joka rikkoo rohkeasti todellisuuden ja kuvitellun välisiä rajoja. Neverland on ainutlaatuinen yhdistelmä syvällistä psykologista realismia, groteskia huumoria ja traagista arjen ahdistusta.

Teoksen rakenteellisen rungon muodostaa neljä päähenkilöä, joiden sisäistä maailmaa Vadi käsittelee säännöllisesti ja tasapuolisesti. Jokaisen kohdalla vuorottelevat realistinen kuvaus ja parodinen, miltei karikatyyrimainen kärjistys.

Leena on vanheneva näyttelijätär, joka pelkää ennen kaikkea unohdukseen vajoamista ja dementiaa. Hänessä tiivistyy vanhuuden karikatyyri, joka on samalla sekä naurettava että kaunis ja osuva: hän kirjoittaa paperille nimen ”Margo” ja numeron 1, pystymättä päättelemään, tarkoittaako se sitä, että hän on jo soittanut pojalleen vai pitäisikö hänen soittaa vielä kerran.

Margo on koulutettu mies, yliopiston lehtori ja ”uuden ajan mies”, joka viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta jonka elämän tuhoaa hallitsematon ja normeista poikkeava seksuaalinen vietti. Hänen unelmaiset lunastusretkensä – kuten ruokamyrkytyksen aiheuttama matka Jauhelihamaahan – heijastavat hänen persoonallisuutensa sisäistä tyhjiötä.

Elina, Margon jättänyt aviovaimo ja start-up-yrittäjä, yrittää luoda Naiselta Naiselle -taksiyrityksen saavuttaakseen itsenäisyyden. Elinan kautta Vadi tuo esille klišeitä ”nykyajan naisesta”.

Roman on venäläistaustainen Viron patriootti, joka kamppailee ulkopuolisuuden ja kuulumisen tuskan kanssa. Romanissa tiivistyvät vanhan koulukunnan sotilaallisuus ja isänmaallisuus. Hänen traagisen naiivi hahmonsa saa osakseen jatkuvaa ironista retuuttamista. Hänen vihansa ja paranoiansa kasvu huipentuu fyysiseen, kaaokseen päättyvään perheriitaan lasten syntymäpäivillä.

Henkilöhahmojen kummalliset ja risteävät polut kietoutuvat väkevästi Tarttoon ja sen urbaaniin miljööseen. Kaikkia yhdistää tunne siitä, että heidät on jätetty paitsi jostakin olennaisesta – että heidät on ajettu pois paratiisista. Neverland merkitsee kadotettua paratiisia: ikävöintiä lapsuuteen, ja paikkaa, jossa ihmissuhteet eivät olisi niin hemmetin monimutkaisia.

Yksi Neverlandin tärkeimmistä pohjateemoista on maskuliinisuus sekä ”vanhan koulukunnan mieheyden” ja ”pehmomieheyden” yhteentörmäys. Vanhaa miehekkään arkkityypin ihannetta edustavat päähenkilöiden isät sekä jopa tarinassa esiintyvä isänmaallinen, puhuva mäyrä. Roman pyrkii toteuttamaan tätä ihannetta nojautumalla armeijainnostukseen, mutta muuttuu ulkopuolisuudessaan naurettavaksi. Margo taas edustaa ”uutta miestä”, jonka hedonistinen ja itsekäs seksuaalisuus lopulta tuhoaa hänen ihmissuhteensa. Vadi ei tarjoa ratkaisua mieheyden kriisiin, vaan näyttää, kuinka eri aikakausien mieheydet elävät rinnakkain arjen sekamelskassa.

Vadin maaginen realismi antaa mahdollisuuden liikkua arjen pienten asioiden ja eksistentialisten kysymysten välillä.

Virolaiskritiikeissä Neverlandia luonnehdittiin toisinaan jopa ”hysteerisen hauskaksi”, mutta tarkempi lukeminen paljastaa sen yhdeksi Vadin surullisimmista teoksista. Ymmärtämättömyys ja ohi puhuminen ovat läpikäyviä teemoja: hahmot puhuvat kyllä samaa kieltä, mutta eivät ymmärrä toisiaan pätkääkään.

Teosta on luontevaa verrata Andrus Kivirähkin romaaniin Maailma otsas, sillä molemmat ovat tietynlaisia eepoksia virolaisista ”pienistä ihmisistä”. Mutta siinä missä Kivirähkin maailmassa arkea pehmentää lämpö ja yhteisöllisyys, Vadin Neverlandia leimaa toivon ja lunastuksen puute. Päähenkilöiden elämä on jatkuva epäonnistumisten ketju, jossa tragediat ovat riittävän kotoisia, mutta samalla jatkuvaa pientä arjen kauhua.

Neverland on taitavasti rakennettu, syvällinen ja koskettava romaani nykyajan ihmisen vieraantumisesta, pelosta ja eristyneisyydestä. Terävän huumorin ja avulla Urmas Vadi piirtää kuvan yhteiskunnasta, jossa kaikki etsivät elämälleen tarkoitusta ja yhteyttä toisiin, mutta päätyvät vain sotkemaan asiansa pahemmin. Neverland on traaginen, kaunis ja hirtehinen muistutus siitä, miten vaikeaa toisen ihmisen ymmärtäminen voi olla.

Juha Kääriäinen

Elo 4/2026