Tuglas-seura

Kirjahylly

Leo Kunnas

Sõda 2023. Koljat. Taavet.

OÜ Küppar & Ko 2016

Leo Kunnas

Sõda 2023. Koljat. Taavet.

OÜ Küppar & Ko 2016

Pitäisikö säikähtää sitä, että Viron kirjallisuuteen on alkanut hiipiä kolmannen maailmansodan mahdollisuudella pelaavia tekstejä? Urmas Vadin verrattomassa Neverlandissa (2017) teema esiintyy tosin vain luuserihahmo(je)n sivujuonteena, mutta sitäkin selvemmin Leo Kunnaksen laajassa romaanissa ”Sota 2023”.

Tai oikeastaan kahdessa romaanissa, sillä sekä Goljatin että Daavidin tarinassa sota Venäjän ja länsiliittouman välillä syttyy syyskuussa 2023, mutta tarinat poikkeavat toisistaan niin syiltään kuin seurauksiltaan. Vladimir Putinin johtama Venäjä on heikko tai vahva, palauttamassa tsaarin tai Neuvostoliiton imperiumia, ja sota johtaa Viron kannalta siedettävään tai surkeaan tulokseen. Eikä vain Viron, vaan sotien soppaan sotkeutuvat muutkin Baltian maat, Puola sekä laajalti entinen Itä-Eurooppa, sattumina joukossa Ruotsi ja Suomikin, rintaman toisella reunalla Turkki ja Ukraina.

Niin Goljat kuin Daavid on alaotsikoitu dokumentaarisiksi romaaneiksi tapahtumista, joita ei ole vielä tapahtunut. Muotoilu paljastaa, että kyseessä on sittenkin kuvitelma kehityskuluista, jotka saattaisivat toteutua. Teosten erikoinen genremääritys on silti perusteltu siinä mielessä, että Kunnas tuo tekstissä sotapeliensä leikkikaluiksi uskomattoman määrän autenttista kalustoa ja realistista taustaa – tai ainakin luo lukijalle sellaisen käsityksen. Silti tarinat eroavat toisistaan tässäkin suhteessa, sillä Goljat on, valitettavasti, realistisempi esitys, Daavid taas kuin fantastinen haavekuva.

Teosten dokumenttimaisuutta lisäävät entisestään kumpaankin tarinaan sisältyvät kuvitelmat siitä, miten sotaan päädytään, sekä tähän liittyvä poliittisen tilanteen tarkastelu, tulevaisuusfiktiota sekin. Mutta kuin pisteenä i:n päällä: kun romaaneja ja tieteisromaaneja luonut kirjailija-Kunnas on tyhjentänyt sana-arkkunsa, niin vuoron saa sotilaallisia kommentteja julkaissut everstiluutnantti-Kunnas. Kumpaankin tarinaan sisältyvä ”analyysi” on kuin pamfletti paremman puolustuspolitiikan puolesta, tekijän oma mielipide ja rautalangasta väännetty varoitus niille kiireisille, joiden aika ei riitä selvittämään viisisataasivuisen mammutin sanomaa. Tosin moni lukija lienee tutustunut kirjaan myös hötkyilemättä, sillä Virossa Sõda 2023 on keikkunut viikkokausia myydyimpien kirjojen listalla.

Kunnaksen kirjaa tuntuu yhdistävän moni seikka britti- ja ex-Nato-kenraali Richard Shirreffin teokseen War with Russia (2016), ei vain se, että lukijat saavat fiktiivisen varoituksen Venäjän arvaamattomuudesta. Mahdollisten vaikutteiden korostaminen ei silti tekisi oikeutta Kunnaksen koukuttavalle kerronnalle, sillä jompikumpi luettu tarina houkuttaa ja suorastaan huutaa seurakseen toista, myös sen selittävää tilpehööriä, joskin analyysien mielekkyyden tahtoisin kyseenalaistaa. Kunnas taitaa niin fiktion kuin faktan, mutta niiden sekoittaminen on vaikea laji, enkä usko ajattelevan lukijan kaipaavan loppuun asti viilattua ohjeistusta kirjan tulkintaan. Sõda 2023 asettuu siitä huolimatta puhuttelevimpien kirjojen joukkoon Virossa tänä vuonna, ja se on epäilemättä ansainnut lukijansa. Toivon itsekin, ettei Kunnaksen kauhukuvista toteudu kumpikaan.

Hannu Oittinen

Elo 3/2017