Tuglas-seura

Kirjahylly

Katrin Pauts

Tulekandja

Varrak 2016

Katrin Pauts

Tulekandja

Varrak 2016

Scandinavian Noir tai Nordic Noir on levinnyt ryminällä ympäri maailmaa ja meille Suomeenkin. Dekkarit ovat nyt muodissa ja televisiossa meillä on omat modernit suomalaiset synkkäsävyiset poliisisarjatkin. Osalla suomalaisia dekkarikirjailijoita on jo oma kustantamokin. Mutta mitenkäs Virossa?

No Virossa on ehdottomasti kirjailija, joka kirjoittaa dekkareita ja jonka suuri yleisö tuntee. Indrek Hargla ja hänen Melchior Wakenstede -kirjansa ovat Virossa tunnettuja ja myyntitilastojen kärjessä. Ja Harglan keskiajan Tallinnaan sijoittuvat romaanit on jo kaikki suomennettu ja on niitä käännetty myös jo muillekin kielille. (Uusi Melchior on kuulemma tulossa maalis–huhtikuussa…)

Pitkään sanomalehtitoimittajana työskennellyt Katrin Pauts (s. 1977) voisi silti olla Scandinavian Noirin seuraava ja ensimmäinen tyylipuhdas virolainen tähti. Pautsin ensimmäinen dekkari Politseiniku tütar (Poliisin tytär) ilmestyi vasta keväällä, mutta jo joulumarkkinoille saatiin sarjan toinen osa ”Tulenkantaja”. Rikokset tapahtuvat ensimmäisessä romaanissa pikkukylissä Saarenmaalla ja toisessa Läänemaalla ja Muhussa, kaikki meille suomalaisille ja monille tallinnalaisillekin varsin eksoottisia paikkoja.

Katrin Pautsin kummankin dekkarin sankari on (kirjailijaa itseään muistuttava?) toimittaja Eva Niimand. ”Muhun jännärissä” hän selvittää kollegoidensa kanssa, miksi Läänemaalla on auton alle jäänyt jo useampikin nuori punatukkainen raskaana oleva nuori nainen ja mihin on kadonnut asiaa tutkinut toimittaja Rein. Tarina vie lukijat Kuressaareen, Muhun pikkukyliin, menneisyyteen ja jopa perehtymään muinaisiin uskomuksiin.

Dekkareissa on sekä eksotiikkaa että jännitystä ja sopiva päähenkilö ainakin kaikille naislukijoille. Katrin Pauts on itse kotoisin Muhusta ja on nyt palannut asumaan synnyinsaarelleen, joten paikallistuntemus ja miljöönkuvaus ovat kunnossa ja pitkän linjan toimittaja ja nykyisin myös käsikirjoittaja kyllä osaa kirjoittaa ja kuljettaa juonta sujuvasti. Lukija pääsee myös mukavasti sisälle lehtimiesten ja -naisten kiinnostavaan, mutta myös hektiseen ja hermojasyövään työhön ja elämään. Lisää näitä!

Tapio Mäkeläinen

Elo 1/2017