Tuglas-seura

Kirjahylly

Andrei Hvostov

Šokolaadist prints

Hea Lugu 2016

Andrei Hvostov

Šokolaadist prints

Hea Lugu 2016

Andrei Hvostov on kirjoittanut teoksen, joka jatkaa hänen historiallista ajankuvaa välittävän ensimmäisen romaaninsa jalanjäljissä sikäli, että Viron virolaisen yhteiskunnan kehityksestä kiinnostuneelle lukijalle romaani on todellinen aarre. Viron lähihistoria on suuressa roolissa tässä romaanissa, ja Hvostov onkin erinomainen ajankuvaaja. Itse Hvostov sanoo kirjoittavansa omasta tai lähipiirinsä kokemuksesta käsin, ja virolaisen kulttuurielämän ja lehdistön tuntija löytääkin romaanista tuttuja tapahtumia ja henkilöhahmoja, joko lähes sellaisenaan tai kirjailijan luovan mielen väänteleminä. – Toisaalta ei haittaa, vaikka virolaista yhteiskuntaa ei tuntisikaan. Romaani on mukaansatempaava, groteski, jännittävä, psykologisesti oivaltava, karmea, humoristinen ja koukuttava yhtä kaikki.

Hvostov luo romaanissaan henkilön, joka on täysin vailla kykyä ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon, mutta osaa halutessaan loistavasti esittää päinvastaista. Romaanin päähenkilö on kykenevä valehtelemaan ilmeenkään värähtämättä ja ilman pienintäkään omantunnonpistosta. Hän käyttää ihmisiä hyväkseen surutta ja manipuloi heidän ajatteluaan kokematta siinä minkäänlaista ongelmaa. Hän laittaa toisen ihmisen kärsimään, jos se sattuu häntä huvittamaan. Kun psykopaatin strategiana on olla ystävällinen, voittaa luottamus ja herättää lämpimät tunteet ja sitten murskata toinen säälimättä, ovat hänen silmätikukseen joutuvat ihmiset vaarassa menettää sekä itsekunnioituksensa että luottamuksensa toiseen ihmiseen.

Lukija ei voi Hvostovin julmantarkan kuvauksen edessä kuin tuntea syvää myötätuntoa niitä henkilöhahmoja kohtaan, jotka romaanissa laitetaan kärsimään. Lukija ensin pelkää, mikä on päähenkilön seuraava julma hanke ja sitten perästä päin tuntee epäuskoista inhoa hänen sydämettömyytensä vuoksi. Miksi tämän kirjan sitten kuitenkin lukee loppuun malttamattomana ja huomaa pitäneensä sitä ehdottomasti lukemisen arvoisena ja tärkeänä teoksena? Syitä on varmasti monia, mutta minulle ylitse muiden nousee se, että Hvostov kirjoittaa huolellisesti ja kiinnostavasti, nauliten lukija mielenkiinnon ja herättäen voimakkaita tunteita.

Andrei Hvostov kertoo Peeter Helmen radio-ohjelmassa Loetud ja kirjutatud, että kirjan kirjoittaminen oli vaikeaa, sillä päähenkilö oli hänelle äärimmäisen vastenmielinen. Sitten hän oivalsi, että ellei hän opi näkemään päähenkilössään jotakin inhimillistä ja arvostamaan häntä niin kuin kärsivää ihmistä, romaani ei etene yhtään mihinkään. Kirjailija löysi yhteyden päähenkilöönsä laitettuaan hänet hoitamaan vuodepotilaaksi joutunutta äitiään. Lukija on tämän saman prosessin edessä. Kirjasta jää suuhun melko huono maku, ellei lukija löydä jonkinlaista yhtymäkohtaa päähenkilön kanssa. Mutta vaikeaa se on.

Jos Šokolaadist prints olisi ainoastaan kuvaus psykopaatin psykopatologiasta, se tuskin jaksaisi kiinnostaa loppuun asti. Romaani kuitenkin koskettelee Viron lähihistorian tapahtumia ja tunnelmia, mutta myös yleisinhimillisiä suuria kysymyksiä aina ihmisarvosta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

Romaanin henkilögalleria on kiinnostava ja tyydyttävä, vaikka henkilöiden esikuvia ei tunnistaisikaan. Vaikka kirjan ensimmäinen osa kuvaa päähenkilön kasvua siksi henkilöksi, joka hän on romaanin toisessa osassa viikkolehden toimituksessa työskennellessään ja vaikka ensimmäisen osan päähenkilön emotionaalinen vaikutus lukijaan on ehkä poikkeuksellisen suuri, nousee romaanin toisessa osassa esiin muita vahvoja hahmoja ja myös romaanin sivuhenkilöt astuvat esiin tuon tuosta ja ovat kehittyviä ja monisyisiä persoonia. Romaanin henkilöistä monet ovat melko yksiselitteisesti pahoja tai hyviä, mutta he eivät näytä mustavalkoisilta.

Šokolaadist prints on kirjoitettu ronskisti ja rohkeasti, paikoin melkein inhorealistisesti. Seksistä puhutaan paljon ja kiertelemättä, haukkumasanoja ei kaihdeta, tapahtumia ei kaunistella eikä asioita juuri jätetä arvailujen varaan. Suosittelenkin romaania etenkin viron kieltä opiskeleville, joiden kielitaidossa on vielä hienoisia puutteita, mitä edellä mainittuun erityissanastoon tulee. Toki kirja sopii heillekin, joilla jo on kaikki sanat hallussaan, mutta kevyttä ajankulua etsiessään tähän romaaniin ei kannata tarttua.

Hanna Pippuri

Elo 4/2017