Tuglas-seura

Kirjahylly

Anneli Saro

101 Eesti teatridsündmust

Varrak 2017

Anneli Saro

101 Eesti teatridsündmust

Varrak 2017

Teatterilla on Virossa ollut merkittävä rooli niin kansallisessa heräämisessä 1800-luvun puolivälistä alkaen kuin nuoren itsenäisen valtion ja kansan identiteetin synnyttäjänäkin. Viron miehityksen aikana teatteri oli tärkeä keino hoitaa virolaisuutta, vaikka sitten rivien välistä, ja Viron itsenäistyessä uudelleen vuonna 1991 teatteri nousi jälleen merkittäväksi kansalliseksi kulttuurimuodoksi ja alkoi myös osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun muokaten merkittävästi virolaista yhteiskuntaa. Eikä teatteri suinkaan ole Virossa menettänyt merkitystään, vaan virolaiset ostavat edelleen noin miljoona teatterilippua vuodessa. Katsaus virolaiseen teatteriin ja sen historiaan antaa näin lukijalle myös käsityksen virolaisen yhteiskunnan muutoksesta.

Anneli Saro on kirjoittanut teoksen, joka esittelee erilaisia virolaisen teatterin ilmiöitä kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikki teatterialan toimijat ja yleisön, skandaaleja unohtamatta. Saro on myös määritellyt tarkasti, mihin tapahtumien valinta perustuu ja onnistunut näin valitsemiensa tapahtumien kautta luomaan kokonaiskuvan virolaisen teatterin historiasta ja nykytilasta. Teoksen ovat tarkastaneet teatterin ja kirjallisuuden tutkija Luule Epner, palkittu musiikkiteatterin tutkija, professori Kristel Pappel sekä teatteritieteen tohtori Heili Einasto.

Kirja ei kuitenkaan ole puuduttava tieteellinen esitys, vaan se on kirjoitettu elävästi ja tavallista lukijaa silmällä pitäen. Kirjaa voikin lukea kuin jännittävää kehityskertomusta, jossa ihmisillä ja ihmisten välisillä suhteilla on merkittävä rooli.

Kirjan tapahtumilla on yhtymäkohtia myös suomalaiseen kulttuurihistoriaan: Maggie Griepenberg, Hella Wuolijoki ja Teemu Mäki esiintyvät kirjassa, ja roolissa ovat myös suomalaiset arkkitehdit Armas Lindgren ja Wivi Lönn, joista Lindgren suunnitteli yksin Tarton Vanemuine-teatterin ja Lindgren ja Lönn yhdessä Tallinnan Estonia-teatterin, joka on monelle suomalaiselle teatterin ystävälle tuttu ja rakas paikka.

Kirja kuuluu Varrak-kustantamon sarjaan, jonka formaattina on esitellä juuri 101 johonkin ilmiöön liittyvää asiaa, eikä se siksi pyrikään olemaan kaiken kattava. Anneli Saro sanoo kirjan esittelyvideossa, että valintojen tekeminen oli hyvin vaikeaa ja 101 on ehdottomasti liian pieni luku. Etenkin, kun lähestytään nykyaikaa, on eri tavalla kiehtovia näytelmiä esitetty ja teatterissa tapahtunut niin paljon, että valitseminen oli lähes mahdotonta.

Virolaista teatteria tiiviisti seuranneena ja sen historiaan syvällisesti perehtyneenä teatteritieteilijänä Saro on osannut tehdä valintoja, jotka antavat virolaisesta teatterista monipuolisen kuvan myös ulkopuoliselle, joka ei ole erityisen perehtynyt aiheeseen. Näin on, vaikka esimerkiksi 2000-luvulta on kirjaan mahtunut vain 13 teatteritapausta ja niistä viimeinen on vuodelta 2013, Renate Keerdin Pure mind. Vertailun vuoksi mainitsen, että kirjan kolmetoista ensimmäistä teatteritapausta kattavat vuodet 1529–1903.

Saro on nähnyt paljon vaivaa kirjan kuvituksen etsimisessä. Jokaiseen tapaukseen liittyy kuva, moniin kaksikin, mikä on tärkeää, sillä onhan teatteri visuaalinen taidemuoto. Kirjan kuvitus on kiinnostava ja kirja sopii hyvin myös katseluteokseksi, vaikka kuvatekstit ovatkin varsin niukat sisältäen vain kaikkein keskeisimmän informaation. Osittain harvinaisten ja aikaisemmin julkaisemattomien kuvien ansiosta kirjan merkitys historiateoksena kasvaa.

Hanna Pippuri

Elo 4/2017