Viro itsenäistyi vuonna 1918. Tilanne oli kuitenkin hankala, sillä Saksa ja Neuvosto-Venäjä kävivät yhä ensimmäistä maailmansotaa. Vain muutama päivä itsenäistymisjulistuksen jälkeen saksalaiset miehittivät Viron. Miehitys lopetti bolševikkivallan, mutta saksalaiset alkoivat hallita maata.

Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, puna-armeija hyökkäsi vuorostaan Viroon ja koko Baltiaan. Viron väliaikaisen hallituksen muodostama armeija sai ulkomaiden avustuksella tunkeilijat kuitenkin perääntymään Virosta.

Huhtikuussa 1919 saksalaiset tekivät Latviassa vallankaappauksen. Auttaakseen naapuriaan virolaiset taistelivat latvialaisten rinnalla kesän 1919 suuressa taistelussa, Landeswehrin sodassa, joka käytiin Saksaa vastaan Pohjois-Latvian Cēsiksessä (vir. Võnnu). 23.6.1919 virolaisjoukot voittivat Cēsisin taistelun. Latvialaiset saivat hallituksensa takaisin valtaansa virolaisten avustuksella. Pian solmittiin Tarton rauha, ja sota loppui.

Voitonpyhää 23.6. alettiin viettää valtiollisena juhlapäivänä vuonna 1934, ja se oli pitkään jopa itsenäisyyspäivää merkittävämpi juhla. Taustalla oli muisto voitosta Latviassa sekä ylipäätään saavutetusta itsenäisyydestä. Voitonpyhä on liputuspäivä.

Seuraavana päivänä eli 24.6. vietetään perinteisesti jaaninpäivää, juhannusta. Juhlia vietetään käytännössä yhdessä, asetus mm. kieltää laskemasta lippua salosta 23. ja 24. päivän yönä. Myös 24.6. on liputuspäivä. Pakanallista kesän juhlaa on vietetty ainakin 400-luvulta lähtien, joskin se on uskonpuhdistuksen myötä sekoittunut Johannes Kastajan syntymän kunniaksi vietetyn kristillisen juhlan kanssa. Päivämäärä 24.6. perustuu Johanneksen syntymäpäivään, ja hänen nimensä on selvästi myös juhannus- ja jaaninpäivä-nimien takana.

Kuten Suomessakin, myös Virossa on valon ja kesän juhlan kunniaksi poltettu kokkoja suurissa kyläjuhlissa sekä tehty koivunoksista vihtoja saunomista varten. Virossa juhlaa varten on rakennettu myös kyläkeinu tai jaaninkeinu, johon mahtuu kerrallaan yli kymmenenkin iloista juhlijaa. Keskikesän juhlaan liittyy paljon vanhoja taikoja ja uskomuksia, kuten erilaisia lemmenloitsuja ja kokon yli hyppimistä hyvän onnen toivossa. Laulaminen ja leikkiminen erityisesti kokon ympärillä ovat tietenkin myös tärkeä osa perinnettä. Kun voitonpyhä yhdistettiin jaaninpäivän, alettiin kokkoa pitää valon lisäksi vapauden symbolina.

Erään uskomuksen mukaan sananjalka kukkii vain lyhyen aikaa juhannusyönä. Jos sananjalan kukan onnistuu poimimaan, saa osakseen rikkauksia, onnea, taidon ymmärtää kaikkien lintujen, eläinten ja ihmisten kieliä sekä oikeastaan kaiken maailman tiedon. Kukkaa täytyy etsiä metsästä yksin, eikä ympäröiviin ääniin tai kauheimpiinkaan vastaantuleviin olentoihin saa kiinnittää huomiota. Mikäli etsijän perään huutelee joku, ei hän saa kääntyä huudon suuntaan eikä vastata siihen. Jos kukka löytyy, se tulee viedä saman tien pois metsästä.


6. keskuuta 2011


Lue myös


Eestlasena Soomes
Mariliis Kuukuma

„Kes hommikuti külas käib, see asjatult ei longi“

Eesti ja soome kultuur on justkui väga sarnased, kuid oleme siiski kaks rikkalikku iseseisvat kultuuriruumi. Olen Soomes elanud pea poole oma noorest elust ning siinse kultuurikeskonnaga kohanenud. Olen…
subject

Suomalaisena Virossa
Andreas McKeough

Sanan voima

Viron kielen oppiminen on suomen puhujalle mielestäni suhteellisen helppoa, jos motivaatiota ja sinnikkyyttä oppimiseen riittää. Oppimisprosessia tietenkin helpottaa maahan asettuminen, sillä tällöin kuulee…
subject

Kirjallisuus
Kari Sallamaa

Sata vuotta etnofuturismia

Etnofuturismi ei sinänsä ole satavuotias, mutta sen juuria voi johtaa vuosisadan taakse päin, Viron itsenäistymisen tienoille. Mutta itse etnofuturismi käsitteenä ja ilmiönä syntyi Viron laulavan vallankumouksen…
subject