Puuluup on noussut virolaisen musiikin ykkösnimiin. Vuoden yhtyeeksi tammikuussa valittu Puuluup yhdistelee musiikissaan vanhoja perinteitä ja uusia elektronisia soundeja.
Puuluup on yksi tämän hetken suosituimmista yhtyeistä Virossa. Yhtyeen jäsenet Ramo Teder ja Marko Veisson ovat olleet tuttu näky virolaisissa TV-ohjelmissa, festivaaleilla ja lehtien palstoilla. Parivaljakko on saanut kunnian esiintyä myös kulttuuriväelle järjestetyllä presidentin vastaanotolla Kadriorgin palatsin ruusutarhassa.
Haastatteluhetkellä Ramo Teder huristelee Helsingistä Salon suuntaan. Yhtyeen toinen jäsen Marko Veisson sen sijaan istuu autossaan jossain Tallinnan ja Tarton välillä. Tilanne kuvastaa hyvin liikkuvaisen yhtyeen arkea. Kun duon jäsenet asuvat Salossa ja Tartossa, kertyy pakostakin kilometrejä runsaasti.
Keskustelu kääntyy heti aluksi Ukrainaan. Puuluup ei ole jäänyt seisomaan kädet taskussa, vaan ukrainalaisten auttamiseksi on ryhdytty toimeen. Tulossa on hyväntekeväisyyskonsertti Tartossa.
”Tuemme Ukrainaa ja olemme hengessä mukana. Niin bändinä kuin ihmisinäkin”, kertoo Marko Veisson.
Tarton keikalla ohjelmistossa on ainakin yksi Ukrainasta peräisin oleva laulu. Odessalainen kansanlaulu on muuttunut Puuluupin käsittelyssä uudeksi niin melodialtaan kuin harmonialtaankin.
Molemmat miehet ovat viime aikoina miettineet Puuluupin ideologista asemaa. Bändi ei ole aikaisemmin tietoisesti ottanut poliittisesti kantaa, vaan on keskittynyt pelkästään musiikkiin. Ukrainan sota on kuitenkin muuttanut tilannetta.
”Se mitä nyt Ukrainassa tapahtuu on niin hirveää, ettemme voi jäädä enää puolueettomaksi. Meillä on kulttuuri-ihmisinä sosiaalinen vastuu”, Veisson sanoo.
Ukraina on miehille tuttu paikka. He kävivät esiintymässä pari vuotta sitten Kiovassa, Lvivissä ja Ivano-Frankivskissa.
”Ajatukset ovat nyt siellä elävien ihmisten luona. Ja miten kauniita ja hienoja kaupunkeja siellä onkaan. Haluaisimme varmasti mennä vielä takaisin, esimerkiksi Odessaan. On todella absurdia, että niitä paikkoja nyt pommitetaan”, Veisson sanoo.
Omaa musiikkia ilman genrerajoja
Puuluupin musiikkia on yritetty lokeroida ja kuvailla milloin mitenkin. Yhtye ei kuitenkaan mahdu musiikkigenrejen ahtaisiin laatikoihin. Puuluupin musiikista voi löytää etnon aineksia ja viitteitä maailmanmusiikkiin, mutta myös lainauksia virolaisista punk-klassikoista.
”Esitämme omaa musiikkiamme, joka ei ole varsinaisesti kansanmusiikkia, vaikka lauluissamme onkin viitteitä siihen. Välillä se kuulostaa popmusiikilta, mutta ei se ole oikein sitäkään”, pohtii Marko Veisson.
Puuluupin musiikki on syntynyt saumattomasti akselilla Salo–Tallinna–Tartto. Ramo Tederin mukaan yhtyeen kappaleet valmistuvat useimmiten yhteisissä jamihetkissä, joita pidetään niin Suomen kuin Vironkin puolella. Aikaisemmin miehet järjestivät ”bändileirejä” etenkin Tederin luona Salossa, mutta viime aikoina yhä enemmän Virossa, koska hän asuu nyt osittain Tallinnassa.
”Liikumme kuitenkin yhä kahden maan välillä, joten meitä voi kutsua hyvällä syyllä virolais-suomalaiseksi yhtyeeksi”, Veisson sanoo.
Puuluupin musiikillinen luomisprosessi sisältää yhdessä jamittelua ja improvisointia. Ramo Tederin mukaan laulujen musiikillinen siemen on usein olemassa ennen kuin biisiä aletaan yhdessä työstää. Myöhemmin Teder vastaa enemmän musiikin säveltämisestä, sovittamisesta ja miksaamisesta, Veisson sanoituksista.
Puuluup on viime vuosina saanut runsaasti positiivista palautetta ja palkintoja. Ramo Teder ja Marko Veisson ovat kiitollisia saamastaan huomiosta ja tunnustuksista, joista tuorein on tammikuussa pokattu Vuoden yhtye -palkinto Viron musiikkialan EMA-gaalassa.
”En olisi ikinä uskonut, että meidät palkitaan vuoden yhtyeenä. Olin sataprosenttisen varma, että 5Miinust saa palkinnon”, Ramo Teder sanoo.
”Minä kyllä ajattelin, että ehkä meillä voisi olla hyvät mahdollisuudet. Mutta olihan se kyllä uskomattoman hieno juttu”, toteaa Veisson.
Kysymykseen, mikä Puuluupin menestyksen salaisuus on, vastaa Marko Veisson: ”Teemme kaikkea toisinpäin kuin pitäisi.”
”Kaksi vanhaa, kaljuuntuvaa ja vähän ylipainoista miestä soittavat kummallisilla soittimilla ja laulavat hassulla kielellä. Kaikki komponentit ovat sellaisia, ettei meidän pitäisi olla niin suosittuja”, täydentää Ramo Teder nauraen.
Puuluupin musiikin olennainen osa on tehosteiden ja luuppereiden käyttäminen. Jouhikon pehmeän karhea sointi yhdistyy elektronisesti vahvistettuihin säksätyksiin, kaikuihin, koputuksiin ja suhinoihin.
Live-tilanteessa luuppereiden avulla nauhoitetaan pätkä eli luuppi, joka laitetaan soimaan taustalle. Lopulta kokonaisuus kuulostaa siltä, kuin lavalla olisi monikymmenpäinen orkesteri esiintymässä.
Ramo Teder tunnetaan myös Pastacas-artistina, jonka tavaramerkki on jo parikymmentä vuotta ollut luuppereiden käyttö. Myös yhtyeen nimi viittaa luuppereihin. ”Meillä on puiset soittimet ja käytämme luuppereita”, kiteyttää Ramo Teder Puuluupin nimen selityksen.
Puuluupin uusin albumi, syksyllä 2021 ilmestynyt, Viimane suusataja (Viimeinen hiihtäjä) on miesten mukaan muistutus ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, mutta myös siitä, että viimeinen hiihtäjäkin on laulun arvoinen. Runsaasti positiivista palautetta saanut levy valittiin Viron musiikkialan gaalassa Vuoden etno-albumiksi.
Lauluja luomuruoan kalleudesta ja Sannamaasta
Puuluupin lauluissa lauletaan suomeksi, viroksi, venäjäksi, englanniksi ja Marko Veissonin luomalla omalla kielellä tai ”improvisoidulla ääntelyllä” kuten hän sitä kutsuu. Laulujen aiheet liikkuvat laidasta laitaan. Yleensä ne liittyvät parivaljakon havaintoihin elämästä ja ympäröivästä maailmasta.
Yksi sellainen on suomenkielinen Luomuruoka-kappale, jossa lauletaan luomuruoan ja vuokran maksamisen vaikeudesta.
”Tekstissä on luomuruoan ja vuokran maksamisen konflikti. Kyllä se vähän on sellainen sosiaalikriittinen, orgaanisesta ruoasta ja luokkataistelusta inspiraatiota saanut kappale. Että välillä on niin, ettei pysty molempia maksamaan”, kertoo Veisson, joka opiskeli Helsingin yliopistossa kappaleen syntyaikoina.
Puuluupilla on muitakin Suomeen liittyviä lauluja. Vanha Sannamaa-kappale sai uusia merkityksiä, kun pääministeriksi valittiin Sanna Marin.
”Silloin selvisi, että itse asiassa mehän laulamme Suomen pääministeristä Sanna Marinista. Sannamaa onkin Suomi”, Veisson sanoo.
”Laulut syntyvät kokemistamme asioista. Tärkeintä on ajatus ja tunne. Sitten tulevat vasta sanat. Sanoissa on usein mukana kunnon annos huumoria”, luonnehtii Veisson.
Jouhikko taipuu Led Zeppelinistä punkiin
Jouhikko oli syypää, miksi Ramo Teder ja Marko Veisson löysivät toisensa. Tarinan mukaan Veisson oli ainoa, joka jäi jouhikkoleirillä Ramo Tederin kanssa jamittelemaan yön pikkutunneilla Led Zeppeliniä ja virolaisia punk-klassikoita.
”Olin innoissani, että pääsin soittelemaan niin kuuluisan muusikon kanssa”, Marko Veisson muistelee.
Mutta miksi juuri jouhikko?
Ramo Tederin rakkaus jouhikkoon syntyi eräällä keikalla Turussa, jossa esiintyi myös Pekko Käppi.
”Pitkätukkainen mies soitti yksin jouhikkoa ja esitti Kalevalan lauluja. Olin ihastunut soittimeen ja sen sointiin. Myöhemmin pääsin hänen juttusille ja myös kokeilemaan jouhikkoa.”
”Jouhikko on voimakas, alkukantainen ja monipuolinen soitin. Kun aloitin sen soittamisen, oli Virossa jouhikon soittajia vain kourallinen. Nyt suosio on kasvanut kovasti”, kertoo Marko Veisson.
Puuluup syntyi vuonna 2014, ja ensimmäinen levy Süüta mu lumi näki päivänvalon vuonna 2018. Puuluup on itse kutsunut musiikkiaan zombiefolkiksi. Hauska termi vie yli sadan vuoden taakse Vormsin saarelle.
Marko Veissonin mukaan hiiu kannel eli virolainen jouhikko oli Vormsin saarella vielä 1870-luvulla suosittu soitin, jota melkein kaikki saaren miehet osasivat soittaa. Jouhikko oli ennen muuta juhlien soitin, jonka tahtiin tanssittiin saaren kapakoissa. Hauskanpito loppui kuitenkin nopeasti, kun Vormsilla alkoi uskonnollinen herääminen.
”Jouhikolla soitettiin pääasiassa tanssikappaleita, joten se oli liian syntinen soitin. Niinpä perinne vaipui unholaan.”
Puuluupia käy kiittäminen siitä, että jouhikko on noussut uuteen kukoistukseen. Miehet ajattelevat herättäneensä henkiin jo ”kuolleen” perinteen – kuin zombien.
”Olemme tavallaan jouhikko-lähettiläitä, haluamme kasvattaa soittimen suosiota”, Veisson muotoilee.
Puuluupin jouhikot on valmistanut suomalainen Rauno Nieminen, joka on käynyt opettamassa rakentamista ja soittamista myös Virossa. Ramo Tederin mukaan Vormsin hiiu kannel ja suomalainen jouhikko ovat hyvin samankaltaisia. Eroja on lähinnä kielten sijainnissa. Kolmikielisessä jouhikossa keskimmäinen kieli on matalin, kun taas virolaisessa soittimessa matalin kieli on soittajasta katsottuna vasemmanpuoleisin. Perinteisen jouhikon kielet valmistettiin hevosen jouhista. Soittimen ruotsinkielinen nimi on talharpa.
Puuluup tanssittaa ympäri maailmaa
Ahkerasti keikkaileva yhtye on saanut runsaasti faneja joka puolella Viroa. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Viron suosituimmista live-bändeistä.
Hauskat laulunsanat, hilpeät sävelet ja mustissa puvuissa lavalla heiluvat keski-ikäiset miehet saavat yleisön hyvälle tuulelle, ja useimmiten myös tanssimaan. Tarpeen vaatiessa parivaljakko näyttää tanssiaskelten mallia, tai hyppää yleisön käsien kannateltaviksi.
”Kyllähän musiikin tehtävä onkin laittaa ihmiset tanssimaan”, sanoo Marko Veisson.
Vaikka Suomessa bändi ei olekaan vielä niin tuttu, on meininki ollut erinomaista myös Suomenlahden pohjoispuolella.
”Suomalainen yleisö on mahtava ja siellä on hyvin helppoa esiintyä”, sanoo Veisson.
Puuluup on keikkaillut Viron ja Suomen lisäksi Kiinassa, Kanadassa ja eri puolilla Eurooppaa. Miesten mukaan vastaanotto on ollut hyvä joka puolella maailmaa.
”Teidän huumorinne on juuri sellainen, jota me ymmärrämme täällä”, tullaan Veissonin mukaan usein keikan jälkeen sanomaan. Olipa kyseessä sitten Saksa, Kiina tai Kanada.