Eräs suomalainen tuttavani sanoi pari vuotta sitten, että Viro ei ole kahvi- vaan teemaa. Kun ihmettelin asiaa, hän kertoi, että Virossa kylään mennessään hänelle tarjotaan aina teetä, ei kahvia. Virolaisten tarjoama tee ei suomalaisen mielestä kuitenkaan ole teetä, koska se on yrttiteetä. Minun täytyi tunnustaa, että hänen huomionsa oli terävä ja oikea. Myöhemminkin olen huomannut suomalaisten ihmettelevän virolaisten yrttiteeinnostusta. Toinen suomalainen tuttavani kysyi, miksi kaikissa Viron apteekeissa on yksi hylly täynnä kuivattua heinää. Suomessa koulua käyvä virolaislapsi taas ei ymmärtänyt, miksi opettaja piti erikoisena sitä, että saksalaisissa apteekeissa myydään kuivattuja yrttejä.
Omassa lapsuudessani kaikkien oppilaiden piti kesälomalla kerätä ja kuivattaa lääkekasveja apteekille. Virolaiset oppivat tavallisimmat yrttiteeksi sopivat kasvit ja niiden vaikutukset kotona. Yrttejä ostaessa tai kerätessä ei kuitenkaan ajatella niinkään niiden lääkinnällisiä vaikutuksia, vaan makua. Teen pitää olla sellaista, jota on mukava juoda ja tarjota myös vieraille. Jokaisella on omat suosikkinsa, joita he ovat tottuneet keräämään ja juomaan. Itse kerätty tee on tietysti parasta, sillä sen maussa on muisto kesästä ja auringosta.
Yksi suosituimmista keväisistä teekasveista on kevätesikko. Tee on kullanväristä, maultaan makeaa ja rauhoittavaa.
Virolaisten teehyllystä löytyy myös lehmuksenkukkia. Niistä tehty tee on tummanpunaista, hunajantuoksuista ja makeaa. Se auttaa vilustumiseen ja kuumeeseen.
Tavallisimpia teekasveja virolaiset kasvattavat myös omalla kasvimaallaan. Sellaisia ovat suomalaisillekin tutut minttu, kamomilla ja kehäkukka. Raikkaan makuinen vihreä minttutee on monen suosikki. Joku juo kamomillateetä maun, joku sen rauhoittavan ja tulehdusta estävän vaikutuksen vuoksi. Samoja vaikutuksia on myös kehäkukkateellä.
Syksyllä teetä varten kerätään ruusunmarjoja. Niistä saa makeaa ja runsaasti C-vitamiinia sisältävää tummanpunaista teetä. Yleisesti yrttiteetä haudutetaan muutama minuutti, mutta ruusunmarjoja tulee keittää jonkin aikaa niiden maun esiin saamiseksi.
Kesällä tuoreita teeaineksia voi poimia luonnosta suoraan teepannuun. Teen kerääminen talven varalle taas kuuluu kesäisiin puuhiin yhtä luonnollisesti kuin syksyinen mustikassa tai puolukassa käynti. Yrttejä kerätään aurinkoisena päivänä ja ne kuivataan hämärässä ja lämpimässä paikassa. Kasvit säilytetään kuivassa. Teen haudutusaika riippuu myös juojan mausta.
Vadelman ja mustaherukan oksista keitettyyn teehen ei tarvitse edes kerätä varastoja. Oksia voi hakea puutarhasta tai metsästä ympäri vuoden. Paloiteltujen oksien päälle kaadetaan kuuma vesi, annetaan hautua hetken ja parantava juoma on valmis. Mustaherukan oksista kirjoitti jo Lönnrot: ”Oksat ja nuoret lehdet käyt. teeksi luuvaloon ja pitkittävään yskään myös muuksikin tavalliseksi teeksi”.