Tuglas-seura

SUOMALAIS-VIROLAISTA
KULTTUURIYHTEISTYÖTÄ
VUODESTA 1982

 

 

Siller

Helena Nurmikari

Maanantai-iltaisin Tuglas-seuran kirjastoon kokoontuu parikymmenhenkinen iloinen virolaisryhmä. Kyseessä on Siller, Helsingin virolaisten sekakuoro. Lukuunottamatta tämän jutun supisuomalaista kirjoittajaa kaikki kuorolaiset ovat Helsinkiin muuttaneita virolaisia. Kuorolaisten keski-ikä on 35–40 vuotta; joukkoon mahtuu niin pari­kymppisiä opiskelijoita kuin jo hieman pidempään laulaneita opettajiakin. Kuoro on perustettu 2007, ja sitä johti aiemmin Evi Kant. Vuosi sitten kuoro sai uuden johtajan, Silver Lumin.

Laulamisen ilo näkyy koko kuorosta.

Koska Siller on nuori kuoro, perusohjelmistoa ei ole ehtinyt kertyä. Nykyinen johtaja onkin laulattanut silleriläisillä läpi paljon erilaista musiikkia. ”Kuoro tuntuu ottavan omakseen parhaiten kevyttä musiikkia”, toteaa Silver. Keväällä kuoro järjesti ”Kala­soppakonsertin”, johon osallistui yli 100 ihmistä. Konsertti kehysti illanviettoa, jossa tarjoiltiin kala­keittoa ja järjestettiin arpajaiset. Vakavampaakin ohjelmistoa lauletaan esimerkiksi kirkkotapahtumia varten.

Moni kuorolainen ei sanojensa mukaan osaisi elää laulamatta. Tallinnalainen sopraano Merle Laantee, joka muutti kaksi vuotta sitten miehensä ja opintojensa takia Helsinkiin, kertoo laulaneensa koko ikänsä. ”Laulamisesta tulee hyvä olo. Kun muutin Suomeen, tuntui kivalta jatkaa kotimaassa aloittamaani rakasta lauluharrastusta. Se auttoi kotiutumaan uuteen paikkaan.” Vivika Juhanson, sopraano, on myös laulanut aina. Esikouluopettajan työ on joskus rankkaa, mutta laulaminen virkistää. ”Kauniit laulut ja iloiset kaverit saavat minut joka maanantai lähtemään harjoituksiin. Yhteen hiileen puhaltaminen ja Silverin ohjaus tekevät kuorostamme aina vaan paremman. Laulaminen on taidetta, ja me annamme itsestämme kaiken, jotta taideteos onnistuisi.” Sopraano Anne Ribelus mainitsee myös esiintymisen olevan mukavaa. Mitä olisikaan taideteos ilman yleisöä!

Keväällä Sillerissä jaettiin ensimmäistä kertaa Vuoden laulaja -palkinto. Sen sai yksi kuoron kantavista voimista, basso Ats Nisov, joka liittyi aikoinaan Silleriin altto-äitinsä painostuksesta ja innostui sittemmin kuorolaulusta kovasti. ”Laulamisessa parasta on itsensä kehittäminen. On myös hauskaa olla mukana luomassa kuoron sointia”, kuvailee Ats mietteitään laulamisesta. Ats käy muutaman muun kuorolaisen tavoin Silverin yksityistunneilla kehittämässä laulutaitojaan.

Silver Lumi on iloinen johtaja. Hän on valmistunut laulajaksi Viron musiikkiakatemiasta ja opiskellut Sibelius-akatemiassa. Pitkästä musiikki- ja kuoro­taustastaan huolimatta Silverillä ei ennen Silleriä ollut kuoroa vakituisesti johdettavanaan. Hän on johtanut Silleriä nyt vuoden, ja intoa ja inspiraatiota on riittänyt. Silver kuvailee kuoroa iloiseksi porukaksi, jolla on paljon laulamisen riemua. Huipputaso ei ole tärkeintä, sillä kyseessä on harrastus. ”On upeaa, kun ihmiset laulavat niin hyvin kuin osaavat ja saavat olla osa erityisiä lauluriemun hetkiä. Musiikki tekee ihmisistä erityisiä”, sanoo Silver mietteliäänä.

Silveristä on mukavaa tehdä yhteistyötä musikaalisten ihmisten kanssa, koska he ovat luovia ja vahvaluonteisia. ”Yhdessä laulaminen on niin erilaista kuin yksinlaulu. Kuoro tarjoaa pakopaikan kurjasta elämästä. Minun tehtäväni on innostaa, sillä kyllä meillä laulaa osataan. Laulut kertovat tunteista, ja joidenkin ihmisten on vaikea tuoda niitä esiin arki­elämässä. Laulaessa heilläkin on siihen mahdollisuus. Tulkitsemiseen tarvitaan paljon tunteita.”

Kun kuorolaisista on kyse, ei yhteishengeksi riitä harjoitukset kerran viikossa. Kuoroleirien lisäksi järjestetäänkin pikkujouluja ja kevätjuhlia, joissa lauletaan, nauretaan ja syödään herkkuja. Kesällä osa kävi Rakveren Punk-laulujuhlilla.

Siller on joutunut kohtaamaan kuoroille tutun ongelman: mieslaulajia ei tahdo löytyä. Tällä hetkellä tenoreita ja bassoja on yhteensä kuusi, kun esimerkiksi alttoja on 15. Syytä mieskatoon ei tiedetä, luultavasti tieto pienestä virolaisyhteisöstä ei ole vielä levinnyt tarpeeksi laajalle. Kuoro siis etsii riveihinsä mieslaulajia! Myös pieni vahvistus sopraanostemmaan tekisi kuoron soinnille hyvää.

Vielä yksi kysymys: Miten on mahdollista, että kuoron ja johtajan nimet ovat niin lähellä toisiaan? ”No se on kyllä ihan sattumaa!” nauraa Silver.

Elo 4/2011