Mait Vaik on 52-vuotias rokkarin näköinen kaveri. Rockmuusikko, biisien sanoittaja ja säveltäjä hän monien mielestä onkin. Mait Vaik on soittanut sellaisissa legendaarisissa virolaisissa bändeissä kuin Vennaskond (1989–1995) ja Sõpruse Puiestee ollen molempien bändien kymmenien ja kymmenien kappaleiden sanoittaja ja osan säveltäjäkin. Musiikkia Mait Vaik soittaa ja tekee edelleenkin.

Lauluteksteistään kiitosta saanut Vaik astui ryminällä kaunokirjallisuuteen 2010-luvun alussa: 2012 ilmestyi runokokoelma Kõigil on alati õigus, 2013 pienoisromaani Juss ja vennad ja 2014 novellikokoelma Tööpäeva lõpp.

Ryminällä astumisella tarkoitan sitä, että Vaik on saanut muutamassa vuodessa jo useita tärkeitä kirjallisuuspalkintoja, mm. arvostetun Friedebert Tuglas -novellipalkinnon 2015 ja Viron kulttuurirahaston palkinnon vuoden 2016 parhaasta proosateoksesta (Meeleparanduseta) ja vuoden 2021 parhaasta proosateoksesta. Viime vuoden palkinto tuli Simulatsioon-kokoelmasta. Simulatsioon on Mait Vaikin kuudes kaunokirjallinen teos ja kolmas novelli- tai lyhytproosakokoelma.

Simulatsioon sisältää 14 lyhyttä proosatekstiä, joista osaa virolaiset asiantuntijat kutsuvat tarinoiksi, osaa novelleiksi ja osaa miniatyyreiksi. Tekstien pituus todellakin vaihtelee, ne ovat 2–40 sivun pituisia. Mukaan on mahtunut pari aikaisemminkin Vaikin kokoelmissa ilmestynyttä proosapalaa, mm. kokoelman avaava mainio Tööpäeva lõpp -teksti.

Tummat sävyt, lähteminen, pakeneminen, masennus ja jopa kuolema ovat Mait Vaikin teksteissä toistuvia teemoja. Toisaalta teksteistä löytyy myös ironiaa ja mustaa huumoria. Tuntuu siltä, että monien tarinoiden päähenkilössä on myös paljon kirjailijaa itseään ja läpi kirjan kuuluu selvästi havaittavana kirjailijan omat tuntemukset, omat ajatukset ja oma ääni.

Mait Vaikin omia tuntemuksia, mutta myös hänelle tyypillistä huumoria voi lukea esimerkiksi kokoelman avaavan Tööpäeva lõpp -tarinan lopusta: ”Saapuessani kotiin, imuroi vaimo mattoa, nyt, myöhään illalla. Mietin, että vittu, saako tässä elämässä edes joskus olla rauhassa… Vähän rauhaa, vittu! Todennäköisesti sinun pitäisi ryhtyä kirjailijaksi, sinun pitäisi kirjoittaa siitä kirja, ennen kuin joku ymmärtäisi, että haluat vain vähän rauhaa.” (s. 10, suom. TM)