Hunaja on ollut Virossa, kuten muuallakin maailmassa, merkittävä ruokavalion täydentäjä ikimuistoisista ajoista saakka. Esi-isämme saivat hunajan maun kielelleen todennäköisesti jo pari tuhatta vuotta ennen Kristusta. Suunnilleen tuon ajan kielikerrostumasta tunnetaan itämerensuomalaisten kielten sanat mesi ja mõdu, jotka nykyviroksikin tarkoittavat hunajaa ja simaa. Muinaisen Sakalan päällikkö Lembitu kestitsi eräiden tarinoiden mukaan vieraitaan nimenomaan hunajasta valmistetulla simalla.
Hunajanmetsästyksestä laatikkopesiin
Ennen muinoin hunajaa saatiin tyhjentämällä metsissä, puiden koloissa ja onkaloissa eläneiden villien mehiläisyhdyskuntien pesiä. Toimitusta kutsuttiin hunajanmetsästykseksi ja sen tekijöitä hunajanmetsästäjiksi. Tällä tavoin ryövätyn hunajan määrä jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi ja ajan mittaan mehiläisiä alettiin tarhata metsässä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tarhaaja jätti metsään vanhoja onttoja puita ja tarvittaessa avarsi onkaloa suuremmaksi, jotta mehiläisyhdyskunta pystyi käyttämään puuta pesänään. Tällaisia puita kutsuttiin hunajapuiksi.
Hunajapuun onkalo suljettiin ns. suulaudalla, johon tehtiin lentoaukko. Puuhun kaiverrettiin perheen merkki ja sinne muuttaneista mehiläisistä tuli yksityistä omaisuutta. Hunajankeruu oli omistajan yksityisoikeus. Koska metsässä olevasta hunajapuusta saatiin vain kymmenkunta kiloa hunajaa vuodessa, alettiin 1500-luvulla valmistaa pölkkypesiä. Mehiläiset muuttivat tällöin metsistä kotipihoille, varta vasten valmistettuihin onttoihin puunrunkoihin. Pohjaltaan neliskulmaiset pesät alkoivat yleistyä pihoillamme vasta satakunta vuotta sitten, ja 1960-luvulle tultaessa malliksi oli vakiintunut vaakatasossa laajennettava ns. eesti lamavtaru. Nykyaikaiset latomapesät, joissa pesälaatikot asetellaan päällekkäin, rantautuivat Viroon uudelleenitsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla.
Hunaja terveystuotteena
Virolaiset ovat käyttäneet hunajaa makupalana jo hunajanmetsästyksen ajoista lähtien. Varsinaiset jälkiruoat tulivat virolaiseen keittiöön vasta 1900-luvun alkupuolella, ja makeus niihin saatiin hunajasta. Olutkeitto ja talkkuna makeutettiin hunajalla, sillä sokeria ei tuohon aikaan ollut tavallisen kansan saatavilla.
Viime aikoina hunaja on menettänyt suosiotaan makeana välipalana, etenkin nuorten keskuudessa. Herkkuja saa mukavamminkin kuin lusikalla purkista kovertamalla… Sen sijaan terveystuotteena hunajalla on nykyään jopa suurempi merkitys kuin entisaikoina – monet perheet hankkivat syksyllä varastoon koko talven hunajat siltä varalta, että kurkku kipeytyy tai yskä iskee kylmän tullen. Myös apiterapia eli terveyden hoitaminen mehiläistuotteilla kasvattaa suosiotaan Virossa. Tämän voi havaita suuresta kiinnostuksesta hunajan sekä kittivahan eli propoliksen tai siitepölyn sekoituksiin.
Hunaja ruoanvalmistuksessa
Hunaja on virolaisessa keittiössä nykyään enemmän kuin pelkkä mauste tai makuvivahteen antaja, puhutaanpa sitten suolaisista tai makeista ruoista. Mitä olisikaan inkivääri-hunajajuoma ilman toista pääaineosaansa, ja mausteisessa chaissa hunaja sopii erittäin hyvin maidon ja kardemumman rinnalle. Kahvi maistuu täyteläisemmältä hunajalla kuin sokerilla makeutettuna. Aasialaisten keittiöiden suosio on omalta osaltaan lisännyt hunajan käyttöä myös meillä: kanaruokien maustamisessa se on ohittamaton, mutta kovimmat hunajanystävät sivelevät hunajaa kaikkien lihaherkkujen pintaan. Aasialaistyyliset hunajalla glaseeratut porsaan kylkiluut sekä samanaikaisesti makean, happaman ja suolaisen sävyjä sisältävät valkosipuli-hunajakatkaravut ovat viikonloppujen suosikkiherkkuja.
Jokaisella perheellä oma tarhurinsa
Virolaisia hunajanystäviä yhdistää vielä yksi erityispiirre: hunaja ostetaan mieluummin tutulta mehiläishoitajalta kuin kaupasta. Taustalla ovat maailmalla tavalliset hunajaväärennökset, joiden vuoksi kauppojen tuntemattomista lähteistä tullutta hunajaa arastellaan. Hunaja on myös hieman mystistä ainetta, elävää ravintoa, jonka koostumus ja maku voivat vuosittain vaihdella huomattavasti – niinpä talvihunajat on turvallisinta hankkia tutulta mehiläishoitajalta, joka osaa selvittää kuluneen kesän hunajasadon erityispiirteet juurta jaksaen, unohtamatta tietenkään sitä, miten hänen mehiläisensä juuri nyt voivat.
Terveyshillo
Karpaloista, hunajasta ja parista muusta aineksesta valmistuu nopeasti todellinen terveyspommi. Virusten karkottamiseen riittää lusikallinen tai pari päivässä. Sopii erinomaisesti myös talvisten liharuokien rinnalle.
250 g karpaloita
1 suuri sipuli
1 valkosipuli
250 g hunajaa
1 sitruunan mehu
puolen sitruunan kuori raastettuna
Kuori sipuli ja valkosipuli, leikkaa pienemmiksi paloiksi. Laita kaikki ainesosat tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Kaada puhtaaseen kannelliseen purkkiin. Säilyy jääkaapissa useita kuukausia.
Resepti on peräisin Krista Kivisalun, Mari-Liis Iloverin ja Tiina Lebanen kirjasta Mesi. Tarust taldrikule (Hea Lugu, 2019).