Suomalaisia ja virolaisia yhdistävät (savu)sauna ja saunakulttuuri – tämä fakta on yhtä kova kuin huolella valittu kiuaskivi. Virossa vuosi 2023 on julistettu saunavuodeksi. Viron ja Suomen vuosisataisesta saunakulttuurista voisi tietenkin kirjoittaa moniosaiset valitut teokset, mutta tässä ja nyt tyydymme pieneen yleiskatsaukseen.

Virolaiset – tai oikeammin kyllä Etelä-Viron võrokeset – ajoivat sauna-asiaa niin määrätietoisesti, että võrumaalainen savvusanna- eli savusaunaperinne hyväksyttiin vuonna 2014 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Võrumaalla vietetään savusaunaviikkoja, joilla esitellään saunakulttuuria ja -tapoja ja perehdytetään savusaunan rakentamisen, vihdan teon ja lihan savustamisen saloihin. Ja tietenkin myös siihen, miten savusaunassa käydään niin, ettei sieltä lähdettäisi kertaalleen pesty selkä pikimustana.

Muistan omasta lapsuudestani, että Võrumaalla pesuvesi kaadettiin lapsen päälle korkealta pään päältä aina saman lorun säestyksellä: ”Vesi alla, laps pikaks, silmad selgeks, käed kergeks!” Minun ensimmäinen saunani oli savusauna ja nyt tunnen itsekin olevani välillisesti osa kulttuuriperintöä. Maailmalla niittää mainetta Anna Hintsin elokuva Savvusanna sõsarad, joka on ensimmäinen maineikkaalla Sundance-festivaalilla ensi-iltansa saanut virolainen dokumenttielokuva.

Kun itsenäinen Viro vuonna 2019 täytti sata vuotta, säveltäjä Märt-Matis Lill kirjoitti Savusaunasinfonian osaksi merkkivuoden juhlallisuuksia. Teos perustui suurelta osin vanhoihin võrumaalaisiin kertomuksiin ja kansanlauluihin. Idea alkuperäisteokseen tuli juuri võrolaisilta, jotka halusivat antaa panoksensa juhlavuoden kulttuuriohjelmaan.

Kirjailija Anton Hansen Tammsaare korosti saunan erityislaatuista merkitystä paitsi puhdistautumispaikkana, myös ihmisten yhteen liittäjänä romaaninsa Totuus ja oikeus toisessa osassa: ”Kun ihmiset ovat saunoneet yhdessä he ovat samaa väkeä, melkein ystävät. Sauna tekee kaikista samanlaisia. Sauna on kuin hauta.”

Ennen vanhaan saunaa sanottiin köyhän miehen lääkäriksi. Peseytymisen ja vihtomisen ohella saunassa ja saunomalla todella hoidettiin sairauksia, ja saunalla oli tärkeä sijansa monissa perhetraditioissa ja rituaaleissa. Saunassa ihminen syntyi tähän maailmaan, saunassa hän jätti maalliselle elämälle hyvästit. Tavat muuttuivat, ja harvassa lienevät ne vielä elossa olevat vanhukset, jotka tietävät syntyneensä saunassa.

Saunaan piti mennä rauhallisin mielin eikä siellä riidelty, sillä pahat puheet ja kiroilu eivät ole kuuluneet saunakulttuuriin. Saunapäiviä olivat tavallisesti lauantait ja juhlapyhien aatot. Tavallisesti saunaan menivät ensimmäisinä miehet, sen jälkeen naiset ja lapset. Vanhoihin saunaperinteisiin kuului suolan heittäminen saunan nurkkiin, kiukaalle ja lauteille tartuntatautien välttämiseksi. Saunaan tulijoiden oli tapana pyytää Jumalaa ja/tai muita pyhiä saunaseurakseen ja kiittää niin saunapuiden tekijää, saunanlämmittäjää, vedenkantajaa, löylynheittäjää kuin vihdanhautojaakin. Esivanhempien henkien uskottiin käyvän saunassa peseytymässä ja vihtomassa pyhäinpäivän ja joulun aikoihin, ja saunasta lähtiessä heille jätettiin lauteille vanha vihta, saippuaa ja lämmintä vettä.

Saarilla ja Etelä-Virossa liki jokaisella talolla oli sauna, kun taas Länsi- ja Pohjois-Virossa peseydyttiin ja vihdottiin riihiasumuksessa eikä erillisiä saunarakennuksia tunnettu. Etelä-Virossa tehtiin luola- eli maakuoppasaunoja, jotka olivat puoliksi tai kokonaan maan alla. Rakennustavan oletetaan kehittyneen aikana, jolloin hirsirakennukset olivat vielä tuntemattomia. Ensimmäiset kirjalliset tiedot virolaisesta saunasta ovat peräisin Jõelähtmen kihlakunnasta 1200-luvun alusta. Savusaunat olivat erittäin laajalle levinneitä 1700- ja 1800-luvulla, sen jälkeen kaupungistuminen alkoi vähentää niiden suosiota. Nykyään savusaunoja on eniten käytössä Võrumaalla ja Põlvamaalla.

Saunoihin alettiin rakentaa savupiippuja 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. 1800-luvun lopulle saakka maatalojen saunat palvelivat myös maattoman köyhälistön ja renkien asuntoina. Sauna rakennettiin tavallisesti kauemmaksi asuinrakennuksesta, veden ääreen. Taitamattomasti lämmitettäessä saattoi käydä niin, että sauna syttyi palamaan. Aikoinaan saatettiinkin sanoa, että ”sillä miehellä on taito hyppysissään, pani saunan tulille ja koko kylä meni…”. Tällä ei tarkoitettu kirjaimellisesti tulipaloa, vaan sitä, että monet joutuivat kärsimään jonkin pahasti pieleen menneen teon seurauksista.

Savusaunaa ei enää nykypäivänä pidetä samanarvoisena muiden peseytymispaikkojen (amme, suihku, savupiipullinen sauna) kanssa, ja saunalla ylipäätään on ihmisille pääsääntöisesti pelkkää peseytymispaikkaa laajempi ja kokonaisvaltaisempi merkitys. Neuvostoaikana saunoista tuli ajanvietto- ja juhlapaikkoja ja luonnonkauniisiin paikkoihin nousi runsaasti niin sanottuja suomalaisia saunoja. Nykyäänkin saunakulttuuri on suuressa suosiossa ja uusia saunatyyppejä keksitään ja kehitetään jatkuvasti: kelluvia saunoja, tynnyrisaunoja, telttasaunoja jne.

Legendaarinen latvialaissäveltäjä Raimonds Pauls kirjoitti aikoinaan iskelmän Somu pirts eli Suomalainen sauna (https://www.youtube.com/watch?v=WsSPX8-OBgE), joka käännettiin viroksi ja nousi Rein Tuusin laulamana menestyshitiksi 1970-luvulla:
Saun, kus pole vett, on soome saun.
Kiitus Soomel, et on soome saun!
Jõe või järve kaldal soome saun
Ja kodus on ootamas veel oma saun!

Saunasta on kirjoitettu paljon lauluja. Virolaiset laulavat mielellään jo kansansävelmäksi miellettyä laulua Sauna taga tiigi ääres mängis Miku Manniga…, jonka sävelsi värikäs kirjallisuus- ja musiikkimies Hermann Julius Schmaltz. Runoilija ja kääntäjä Ain Kaalep käänsi laulun latinaksi ja siitä lähtien se on ollut erittäin suosittu opiskelijapiireissä. Lauletaanpa siis yhdessä saunavuoden kunniaksi:
Post balneum, prope stagnum
Michael Mariaque
:,:Parvas ranulas ceperunt
infracta sartagine:,:
Inquit Michael: „Maria,
Ecce bella ranula
:,:Ea fortasse magnae ranae
Est cognata parvula“:,:
„Stulte Michael", Maria
Inquit rana non verast
:,:Habet rana quattor pedes
Eae cauda unicast:,: