Julkaistu: 1. helmikuuta 2010

Viron lastenkirjallisuuden keskus

lastenkulttuurin paratiisi

Merja Aho

Nykyään kuulee usein sanottavan, että kulttuurille rakennetaan komeita seiniä, mutta ne eivät takaa toiminnan tasoa. Tämä väite ei päde puhuttaessa Viron lastenkirjallisuuskeskuksesta vaan päinvastoin: uusi talo innostaa kokeilemaan kaikkea uutta. ”Talomme on kulttuurikattila, jossa porisee aina mitä yllätyksellisimpiä keitoksia”, toteaa keskuksen johtaja Anne Rande.

Viron lastenkirjallisuuskeskus muutti runsaat kaksi vuotta sitten Tallinnan Pikk-kadulle vastapäätä Paksu Margareta -tornia. 1900-luvun alussa rakennettuun jugendtyyliseen taloon kunnostetut tilat tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet ohjata sekä lapsia että vanhempia lukemisharrastuksen pariin.

”Keskuksemme on rikkain virolaisen lastenkirjallisuuden koti niin Virossa kuin koko maailmassa”, hehkuttaa Anne Rande, ja jatkaa kertomalla, että yhteistyötä tehdään lastentarhojen, koulujen ja lasten vanhempien kanssa. Talossa vierailee paljon tallinnalaislapsia, mutta keskus on myös pääkaupungin ulkopuolelta tulevien päiväkoti- ja koululuokkien suosittu retkikohde.

Kirjallisuus on lastenkulttuurin olennainen osa, se auttaa lasta muodostamaan oman arvomaailmansa ja identiteettinsä. Koska kirjaan tarttuminen ja lukeminen ei kaikille ole itsestään selvää, pyritään kynnystä madaltamaan käyttämällä apuna taidetta, musiikkia, tanssia ja teatteria.

Satujen ja tarinoiden talo

Talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee kuvittajalegenda Edgar Valterin mukaan nimetty sali, joka toimii sekä näyttely- että lukutilana. Seinätelineessä ovat suorissa riveissä lukuisat kirjallisuuslehdet, muun muassa juuri 50 vuotta täyttänyt lastenlehti Täheke – ja näkyypä siellä olevan suomalaislukijoillekin tuttu Koululainen.

Toiseen kerrokseen johtavat leveät, puiset portaat, joille voi pysähtyä ihastelemaan porraskäytävän seinälle ripustettua kuvitusnäyttelyä. Lastenkirjallisuuskeskuksen yksi perustehtävä onkin koota ja säilyttää virolaisten lastenkirjankuvittajien alkuperäisteoksia. Näyttely jatkuu toisen kerroksen aulassa, josta askeleet satuhahmojen siivittäminä suuntautuvat lastenkirjamuseoon. Keskellä lattiaa seisova pylväsmäinen rakennelma esittelee virolaisia aapisia kautta aikojen. Seinustojen vitriineihin sijoitetun kokoelman vanhin lastenkirja on vuodelta 1820. Museo yhdistää sukupolvia: vanhemmat ja isovanhemmat löytävät täältä omat mielikirjansa, lapset taas innostuvat kertomaan omista tutuista kirjoistaan ja niissä esiintyvistä hahmoista.

Toisen kerroksen yllätyksellisin tila on akustiikaltaan erinomainen sali, jonka seiniä koristavat vaihtuvat taidenäyttelyt. Tilan pystyy kätevästi muuntamaan konsertti- tai teatterisaliksi, luento- tai ryhmätyötilaksi – ja mahtuupa salissa pistämään myös jalalla koreasti, sillä syksystä 2009 on tanssia harrastaville lapsille järjestetty tanssitunteja.

Satuhahmojen ja kirjojen henkevöittämän talon ullakkokerrokseen kavutaan kierreportaita pitkin. Suuressa avonaisessa tilassa voi järjestää kaikkea: askartelu- ja taidepiirejä nappulaikäisistä teineihin, satutunteja, kirjallisuussalonkeja ja kirjailijavierailuja. Sisustus on taianomainen: peikkoja, noitia ja muita satuhahmoja lattiasta kattoon. Katonrajasta tähyilee lastenkirjallisuuskeskuksen suojelija, presidentin puoliso Evelin Ilves.

Kaiken tämän nähtyään ja koettuaan voi vain ihmetellä, jos tie lukemisen pariin kaipaa vielä tasoitusta. Varsinainen helmi on talon ensimmäisen kerroksen kirjasto. Kokoelmassa on kaikki Virossa julkaistut lastenkirjat sekä runsaasti maailmankirjallisuuden klassikoita ja palkittuja kirjoja alkukielillä. Kirjat ovat näyttävästi esillä, lasten- ja nuortenkirjallisuus omina kokonaisuuksinaan. Lisäksi on hyllystö lasten tietokirjallisuutta ja näppärästi samassa tilassa vielä lukemista lasten vanhemmille. Näin yhteisestä kirjastossa käynnistä jää mieluisa kokemus. Kirjasto on avoinna kuutena päivänä viikossa.

Talon sisäpiha soveltuu konserttien, teatteriesitysten ja näyttelyjen järjestämiseen. Kellaritiloissa on asianmukaiset säilytystilat kirjoille ja kuvituksille. Lastenkirjallisuuskeskuksen palvelut ovat maksuttomia.

Alan monipuolinen vaikuttaja

Lastenkirjallisuuskeskus on vakiinnuttanut asemansa alan ammattimaisena toimijana. Keskus kokoaa ja säilyttää sekä julkaisee lastenkirjallisuuteen liittyvää aineistoa myös tutkijoiden, kääntäjien, opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Tiivistä yhteistyötä tehdään lastenkirjakustantajien kanssa, joille annetaan suosituksia käännettävistä ja kustannettavista kirjoista. Työ on tuottanut hedelmää, sillä esimerkiksi viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana on julkaistu runsaat 40 lasten- ja nuortenkirjaa, myös esikoiskirjailijoilta.

Kirjallisuuskeskuksen aloitteesta järjestettiin erinomaisesti onnistunut lahjoituskampanja Minu esimene raamat, jolloin kaikki vuoden 2008 aikana syntyneet virolaislapset, runsaat 16?000 pienokaista, saivat oman ensimmäisen kirjan.

Lastenkirjallisuuskeskus järjestää useita kilpailuja. Huomattavin on joka toinen vuosi toteutuva Nukitsa-kilpailu, jossa valitaan kahden edellisen vuoden aikana julkaistujen virolaisten kirjojen joukosta paras lasten- ja nuortenkirja sekä paras kuvitus. Äänestys on valtakunnallinen; vuonna 2008 siihen osallistui runsaat 7?000 lasta. Toiminnassa keskeistä on myös konferenssien ja seminaarien järjestäminen sekä kirjastojen henkilökunnan kouluttaminen. Lastenkirjallisuuskeskus edustaa virolaista lastenkirjallisuutta myös ulkomailla muun muassa osallistumalla alan messuille sekä kansainvälisen lasten- ja nuortenkirjallisuusjärjestön IBBY:n toimintaan.


Elo 2/2010


Lue myös


Henkilökuvia
Riho Laurisaar

Pastacas – irrallisten tavujen taiteilija

Ramo Teder eli taiteilijanimeltään Pastacas on parinkymmenen vuoden ajan kerännyt kriitikoilta tunnustusta omaleimaisella elektronisella musiikillaan, mutta suurempi yleisö tuntee hänet todennäköisemmin…
subject

Design
Jaana Vasama

Maailmaa voi muuttaa laukku kerrallaan

Laukku kuin taideteos, jossa jokainen pienikin yksityiskohta on loppuun asti mietitty. Materiaalina kasviparkittu nahka ja suunnittelijana Stella Soomlais, nimensä mukaisesti tähti virolaisten suunnittelijoiden…
subject

Kieli kysymyksessä
Hannu Oittinen

Ilmansuuntailmaukset

Kun vilkaisee Suomen karttaa, niin saattaa ihmetellä, miksi ”Keski-Suomi” asettuu jonnekin Jyväskylän tienoille, kun maan eri keskipisteet ovat sentään Piippolassa ja Puolangalla, suunnilleen Kajaanin…
subject