Virolaisen historiantutkimuksen grand old man Heino Arumäe täytti viime kesänä 90 vuotta. Hän aloitti työnsä historiantutkijana lähes 60 vuotta sitten Ajaloo Instituutissa ja tutkimustyö jatkuu edelleen. Viimeisin näyte hänen tutkijantaidoistaan on tänä vuonna ilmestynyt tiiliskiven paksuinen teos Suomen ja Viron suhteista 1910-luvulta 1940-luvulle.

Tutkimuksen tarkoituksena ei ole kokonaiskuvan antaminen Suomen ja Viron suhteista, vaan kirjoittaja keskittyy tiukasti poliittiseen historiaan ja erityisesti maiden harjoittamaan ulkopolitiikkaan. Tutkimus on taustoitettu huolellisesti ja niin Suomen kuin Vironkin poliittinen historia kyseisellä ajanjaksolla käydään tarkasti läpi. Samoin tarkastellaan Suomen suhtautumista Viron tapahtumiin ja päinvastoin. Tämän lisäksi kirjassa käydään läpi pääpiirteissään Euroopan suurvaltojen toimintaa, joka luonnollisesti vaikutti pienten valtioiden asemaan ja valintoihin.

Näin laaja teos ymmärrettävästi perustuu pääosin tutkimuskirjallisuuteen ja julkaistuihin lähteisiin. Kirjallisuusluettelon laajuus, 22 sivua, kertoo Arumäen lukeneisuudesta, ja hänen oman perehtyneisyytensä aihepiiriin osoittaa se, että lähdeluettelossa on hänen omia julkaisujaan lähes sivun verran. Tämän lisäksi kirjoittaja on käyttänyt lähteenään seitsemän eri maan arkistoista löytyviä asiakirjoja.

Heino Arumäe esittelee tasapuolisesti sekä myötä- että vastoinkäymisiä suomalais-virolaisissa suhteissa. Paikoitellen arvottavien adjektiivien käyttö paljastaa tutkijan omia asenteita, mutta ei siinä määrin, että objektiivinen tutkimusote siitä kärsisi. Virheitä ei huolellisesti tehty tutkimus juurikaan sisällä, itse huomasin vain yhden ja sekin oli kuvatekstissä (Virossa kaatuneiden suomalaisten Helsingissä oleva hautamuistomerkki ei ole Kaivopuistossa, vaan Vanhan kirkon puistossa). Yksityiskohtaisuudessaan teos ei ole kevyttä luettavaa, mutta sitä vastoin erittäin käyttökelpoinen Suomen ja Viron poliittisten suhteiden käsikirjana. Kirjasta löytyy kaikki tarpeellinen detaljitieto, oli sitten kyse reunavaltiokonferensseissa käsitellyistä asiakohdista tai valtionpäämiesten tekemien valtiovierailujen päiväohjelmista.

Yhteenvetona täytyy todeta, että kyseessä on kunnioitusta herättävän perusteellinen tutkimus, joka on tehty kunnioitettavan korkeassa iässä.