Jürgen Rooste (s. 1979) tunnetaan hyvin Virossa ja varsin hyvin meillä Suomessakin tuotteliaana ja palkittuna runoilijana. Noin 20 runokokoelman jälkeen Rooste julkaisi juuri joulun alla Surm Tallinnas -teoksen, johon on koottu hänen eri tyyppisiä ja eri mittaisia proosatekstejään vuosilta 2001–2018.

Surm Tallinnas on Roosten ensimmäinen novellikokoelma tai mielummin ehkä (lyhyt)proosateos, vaikka teoksen virallinen alaotsikko onkin valik novelle. Tekstit ovat hyvin erilaisia ja kirjoitettu siis lähes 20 vuoden aikana, joten helposti voisi luulla, että teos on kovin heterogeeninen ja epätasainen, mutta jo Viron kulttuurirahaston raadin päätös valita teos kilpailemaan vuoden 2018 parhaan proosateoksen palkinnosta poistanee kaikilta moiset harhaluulot. Jürgen Rooste nousee ryminällä kohti virolaisten prosaistien eturiviä!

Novellina ehkä onnistunein on vuonna 2007 arvostetun Friedebert Tuglaksen novellipalkinnon saanut Pornofilm ja pudel viina. Itseäni hieman subjektiivisesta syystä miellyttävät kovasti myös lyhyet surullisen-humoristiset Koplivanake-tarinat ja novelli Külmutatud kana. Syynä on minulle niin kovin tutut maisemat Pohjois-Tallinnassa, että voin ihan kuvitella joskus Tallinnassa ratikassa kohti kotia matkustavani yhdessä sanavalmiin juopon Koplivana-vanhuksen kanssa.

Roosten tarinoiden päähenkilöinä on toisinaan kirjailija itse, mutta kovin usein elämän jalkoihin jääneet vanhukset, juopot ja laitapuolen kulkijat, joihin kirjailija ilman muuta suhtautuu suurella sympatialla. Kun Tallinnan keskustan sijaan tarinoiden sankarit seikkailevat Koplin linjoilla, Paavli-kadulla ja Helsingissä, niin ympäristönkuvauskin lienee useimmille lukijoille kummallakin puolen Suomenlahtea varsin eksoottista tai ainakin avartavaa.

Rakastetun runoilijan (Jürgen Roosten itsestään käyttämänä ironinen nimitys) mielenkiintoinen avaus prosaistina. Erinomaista Jürgen!