Kyllä kiehuu ja kihisee! Virosta on tullut mielenosoitusten ja tulisten väittelyiden maa. Se näkyy ja kuuluu valta- ja sosiaalisessa mediassa, kaduilla ja kampanjoissa. Parin viime vuoden aikana on osoitettu mieltä – poliittisesta vakaumuksesta ja maailmankatsomuksesta riippuen – mm. rasismia, seksuaalikasvatusta, lihantuotantoa, sukupuolineutraalia avioliittolakia, Tarton selluloosatehdasta, avohakkuita ja YK:n siirtolaissopimusta vastaan.

Erityisen kiihkeää on ollut keskustelu Viron uuden hallituksen tiimoilta. Monilla kiehahti viimeistään silloin yli, kun selvisi, että hallitusta ei päässytkään muodostamaan kevään parlamenttivaalien voittaja, liberaali ja EU-myönteinen Reformierakond, vaan oikeistopopulistinen EKRE yhdessä Isamaan ja Keskerakondin kanssa. Monet julkisuuden henkilöt, mutta myös virolaisnuoret niin kotimaassa kuin ulkomailla ovat ilmaisseet huolensa ekreläisten ajamia arvoja ja agendaa vastaan – osa rauhanomaisesti, osa sapekkaasti taistellen. Nykyistä koalitiota vastaan on järjestetty mielenosoituksia sekä Tartossa että Tallinnassa. Huhtikuussa Kõigi Eesti eli Kaikkien Viro -kansalaisaloite keräsi 10 000 ihmistä Tallinnan laululavalle konserttiin avoimen ja suvaitsevaisen Viron puolesta (lue: EKRE:n konservatismia vastaan).

Virossa – kuten tällä hetkellä muuallakin maailmassa – ilmapiiri on hyvin poliittinen ja polarisoitunut. Vaikka puheissa ja kirjoituksissa muistetaan yleensä mainita, että toki kaikkien kukkien annetaan kukkia, käytännön retoriikassa se ei näytä toteutuvan; sano, kenen joukoissa seisot ja me sanomme, oletko oikea virolainen. Sekä liberaalit että konservatiivit haluavat nimittäin omia itselleen käsitteet, kuten vapaus, demokratia ja isänmaallisuus ja väittävät, että vastapuoli ei ymmärrä niiden todellista merkitystä. On paljon vihapuhetta tai vähintäänkin mitätöintiä puolin ja toisin – myös huumorin varjolla. Naamakirjasta löytyy esimerkiksi ekreläisiä parodisoiva ryhmä Sihtasutus Patriarhaadi ja Keskaja Kaitseks eli Patriarkaatin ja keskiajan puolesta -säätiö. Sivusto on kieltämättä verbaalisesti hauska – ellet satu kannattamaan EKRE:ä. Mutta mitä poliitikkojen naurunalaistamisella saavutetaan? Ainakin oman kuplan seinät vahvistuvat entisestään.

Onko naiivia toivoa, että vastakkainasettelun sijaan syntyisi aitoa vuoropuhelua? Kirjailija-muusikko Jan Kaus kirjoitti avoimen kirjeen (ERR 11.4.2019) riigikogun puheenjohtajalle ekreläiselle Henn Põlluaasille painottaen poliittisuuden sijaan asioihin syventymistä. Kaus esitti huolensa puhemiehen huolimattomasta suhtautumisesta liberaaliin demokratiaan, jonka – Põlluaasin mukaan – tuulesta temmatut epäarvot ovat normaalin yhteiskunnan vastaisia (Objektiiv 6.4.2019). Kaus muistuttaa, että EKRE:nkin nousu on nimenomaan liberaalin demokratian puolustaman sananvapauden tulosta ja että hän kirjoittaisi samanlaisen kirjeen riigikogun puhemiehelle silloinkin, kun tämä sattuisi olisi sosiaalidemokraatti ja väittäisi, että konservatiivinen maailmankuva on historiaton sepite, joka ei kuulu eurooppalaiseen kulttuuriin.

Eräs tuttavani sanoi minulle, että nykyään ei uskalla enää sanoa mistään mitään suuremmassa seurueessa tai sitten kuulee toisten suusta aivan uskomattomia mielipiteitä, jotka jätettiin aikaisemmin omaan tietoon.

Henkilökohtaisesta on siis tullut Virossa hyvinkin poliittista. Mutta kun tuli ja vesi taistelevat, niilläkin, jotka jäävät kuumaan höyryyn ihmettelemään, tulisi olla oikeus sanoa mielipiteensä sekä puolesta että vastaan.