Diplomaatin ja poliitikon uralta ainakin toistaiseksi sivuun – joidenkin arvioiden mukaan korkoa kasvamaan – siirtynyt Jaak Jõerüüt tekee tosimielin paluuta vanhaan kirjailijanammattiinsa.

Tuoreen novellikokoelman voi hyvin kuvitella syntyneen kirjailijan palauttaessa mieleensä jo tehtyjä töitä ennen uuteen kirjoitussavottaan ryhtymistä. Retrospektiivi sisältää noin puolet Jõerüütin vanhojen, vuosina 1980–90 ilmestyneiden novellikokoelmien teksteistä, ja Loomingu Raamatukogu -sarjassa vuonna 1987 ilmestyneen kokoelman Teateid surmast kokonaan. Aiemmin julkaisemattomia tekstejä on mukaan ehtinyt ainoastaan kolme.

Kyyninen lukija voi ainakin jälkikäteen haistaa jo vanhoista teksteistä ennusmerkkejä kirjailijan toisesta, Viron uuden itsenäistymisen jälkeen alkaneesta elämänurasta. Jõerüüt on taitava sanankäyttäjä ja pistämätön tyyliniekka, mutta jostakin syystä hänen teksteihinsä on äärimmäisen vaikea päästä sisään tai saada niistä kunnollista otetta – politiikan kielen teflonpinnoite on siis läsnä myös novellistiikassa.

Enteenä voinee pitää sitäkin pikanttia yksityiskohtaa, että aikoinaan Tuglaksen novellipalkinnon saaneen Mr Warma ja täysikuun valo -novellin (1990) nimihenkilön, intialaisen kirjankustantajan, sukunimikaima oli Viron viimeinen Helsingin-lähettiläs ennen neuvostomiehitystä. Jõerüüt itse hoiti samaa virkaa vuosina 1993–97.