Minulle Viro on jo monia vuosia ollut tuulimyllyjen maa tai jos ollaan vähän tarkempia, niin isojen, komeiden ja valkoisten hollantilaistyyppisten tuulimyllyjen maa. Miksi? Pienen harmaan pukkituulimyllyn näin jo lapsena Urjalan ulkomuseossa, mutta suuren hollantilaisen vasta ensimmäistä kertaa Samppalinnan mäellä päädyttyäni Turun yliopistoon opiskelemaan suomen sukukieliä. Mutta ne (yleensä) vitivalkoiset, ylväät ja lähes pilviä tavoittelevat tuulimyllyt, niihin tutustuin vasta Virossa.
Tarkkaa Viron tuulimyllyjen lukumäärää ei tiedä ilmeisesti kukaan. Olen lukenut lehtijutun, jonka mukaan Virossa olisi aikoinaan ollut jopa yli 1 000 tuulimyllyä, mutta tarkempaa tietoa ei tunnu mistään löytyvän. Viron ulkomuseon tutkija Hanno Talvingin mukaan Virossa on yhä 52 puista hollantilaistyyppistä tuulimyllyä, täsmälleen.
Seidlan tuulimylly
Kuva: Tuglas-seuran arkisto/Toomas Tuul
Ensimmäiset tuulimyllyt suomalainen turisti löytää jo Tallinnasta Rocca al Maresta Viron ulkomuseosta. Siellä on kuusi tuulimyllyä, joista Kalman tuulimylly vuodelta 1897 on hollantilaistyyppinen.
Rakveressä on kaksikin hollantilaistyyppistä tuulimyllyä, toinen keskustassa Veski-kadulla ja toinen Vallimäellä linnan ja stadionin välissä. Kumpikin niistä on päässyt valitettavan huonoon kuntoon ja keskustan mylly on menettänyt sekä siipensä että alkuperäisen kattonsa.
Turisteille tutumpia taitavat kuitenkin olla Adaveressa ja Kuressaaressa tuulimyllyihin rakennetut ravintolat ja entinen Pivarootsin kartanon tuulimylly Läänemaalla. Pivarootsin hollantilainen valmistui ilmeisesti vuonna 1869 ja se muodostaa nykyisin kivan majoitus-, ruoka- ja juhlapaikan sydämen, täällä voi jopa saunoa tuulimyllyssä.
Kuressaaressa on vanhaan jättimäiseen hollantilaiseen rakennettu suosittu, nykyisin nimellä Saaremaa Veski toimiva ravintola, joka on jo vuosikymmeniä ollut myös suomalaisten turistien suosiossa. Komeassa miljöössä on tarjolla myös paikallisia erikoisuuksia: pannileib, saarenmaalaista kalakeittoa, villisikaa Saarenmaan tapaan, jälkiruoaksi talkkunaa eri muodoissa ja kyytipojaksi sekä perinteistä Pihtlan sahtia että paikallisten Pihtlan ja Pöiden panimoiden uusia oluita.
Viljandin lähellä entisessä Karulan kartanon tuulimyllyssä voi harrastaa kiipeilyä. Jo vuonna 1964 paikalliset alan harrastajat muuttivat myllyn korkeine seinineen omaksi harjoitelupaikakseen ja samassa käytössä Karulan hollantilainen on yhä vieläkin.
Puraviku Veski sepikoda Valtun kylässä Raplamaalla on sekä komea ilmestys että poikkeamisen arvoinen paikka, sillä neljä todella taitavaa seppää sekä työskentelee että myy myllyssä omia tuotteitaan. Puravikun tuulimylly on jo ainakin 200-vuotias. Etukäteen sopimalla voi tuulimyllyssä myös tutustua seppien työskentelyyn. Ja tietenkin sepiltä voi tilata esineitä ihan omien toiveiden mukaisesti.
Mutta se suosikkien suosikki on minulle kuitenkin Seidlan “hollantilainen”, johon tutustuin ensimmäistä kertaa vasta kesällä 2015. Seidlan tuulimylly Järvamaalla Albun kunnassa on hyvin vanha, se on rakennettu joko 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. Sen sijaan myllyn koneistoa on korjattu ja uudistettu useita kertoja. Vuosien kunnostuksen jälkeen mylly oli syksyllä 2009 valmis ja se sekä avattiin yleisölle että alkoi taas jauhaa. Myllyyn voi tuoda omat viljansa jauhettavaksi tai ostaa siellä jauhettuja jauhoja tai ryynejä. Myynnissä on myös talkkunajauhoja ja tuoretta leipää. Tuulta siipiin!