Sateenkaaren omaperäinen, vironkielinen nimitys vikerkaar on pitkään herättänyt etymologian tutkijoiden mielenkiintoa. Oman tulkintansa asiasta tarjosi jo Viron uuden kirjoitustavan kehittänyt Eduard Ahrens, pappismies Kuusalusta. Hän esitti vuonna 1853, että yhdyssanan alkuosa viker- liittyisi suomen kielen nopeaa ja vilkasta merkitseviin sanoihin vikkelä tai vipperä.
Suomalainen kielitieteilijä Heikki Ojansuu otti lähtökohdakseen vuonna 1910, että koska sateenkaaren nimitys muodostuu useissa kielissä sateeseen ja kaareen viittaavista osista (kuten saksan Regenbogen tai englannin rainbow), niin virossakin viker saattaisi viitata sateeseen. Valitettavasti tulkinta on äänteellisesti mahdoton.
Ojansuun ajatuksen asetti jo samana vuonna kyseenalaiseksi kielitieteilijä Lauri Kettunen. Hän liitti viker-vartalon – kuten oli tehty jo 1800-luvulla – muinaisen ukkosenjumalan nimeen Pikker. Mainittua jumalannimitystä ei kuitenkaan tunneta viron murteissa, ja sanan varhaisesta olemassaolosta puuttuvat luotettavat tiedot. Sana pikker esiintyy vanhassa kirjavirossa vain kerran, Johann Gutslaffin teoksessa Kurzer Bericht und Unterricht von der Falschheilig genandten Bäche in Lieffland Wöhhandu (Lyhyt tieto ja selitys virheellisesti pyhäksi kutsutusta Võhandujoesta Liivinmaalla, 1644). Se sisältää Erastverestä kotoisin olleelta talonpojalta Vihtlan Jürgeniltä saadun ukkosenrukouksen, jossa esiintyy kerran sana pikken ja kerran sana pikker. Koska pikken löytyy myös vuonna 1648 ilmestyneestä Johann Gutslaffin eteläviron kieliopista, mutta pikker ei, niin ilmeisesti kysymyksessä on puhdas painovirhe. Kun kansallisen heräämisen aikana katsottin tarpeelliseksi varustaa kansallinen olympos antiikin Kreikan esikuvien mukaisesti, niin arvoituksellinen sana otettiin käyttöön ja Pikker sai ylennyksen muinaisvirolaiseksi jumalaksi.
Silti on olemassa myös kansallisromantiikasta irtautunut, realistinen ja maanläheinen tulkinta. Tarton yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Julius Mägiste arveli aikanaan etymologisen sanakirjan käsikirjoituksessaan, että viker-vartalo perustuu sanaan vikat (viikate). Vaikka väite vaikuttaa aluksi epäuskottavalta ja jopa hätkähdyttävältä, niin Mägiste perustelee kantansa hyvin ja selitys on järkevä.
Murresanaston tietojen mukaan viron murteissa esiintyy muodon vikerka(a)r ohella myös muotoja vikaka(a)r, vikarka(a)r, vikatkaar, vikahtkaar, vikatkoert, vikekaar, vikenkaar, vikerkard, vikerka(a)rt. Kiinnittäkäämme erityistä huomiota muotoon vika(h)tkaar, joka yhdistyy sanaan vikat. Muoto-opillisesti mikään ei estä pitämästä viker-vartaloa vikat-sanan johdoksena. Yhteys vikat-sanaan tuntuu saavan tukea myös kielimaantieteestä: variantit vikatkaar ja vikahtkaar esiintyvät kielialueen eri laidoilla kahdella tiiviillä mutta toinen toisestaan erillisellä alueella, toisaalta Länsi-Viron mantereella ja saarilla, toisaalta Etelä-Virossa. Se, että jotkin kielenainekset esiintyvät näin kahden toisistaan erillisen alueen laidoilla, viittaa tavallisesti siihen, että ne ovat vanhempia verrattuna muihin variantteihin.
Sanan vikerkaar juontuminen sanasta vikatkaar voi nykyajan kaupunkilaisesta tuntua epäluonnolliselta, vaikka se on pohjimmiltaan hyvinkin luonnollista ja sopii yhteen maanläheisen elämän kanssa. Nimitys vikatkaar perustuu talonpoikaiseen ajattelutapaan, jossa taivaan ilmiöt ja tähdet saivat nimityksensä arjesta tuttujen esineiden mukaan. Niin ovat syntyneet Suur ja Väike Vanker (”iso ja pieni vankkuri” , Otavat), Koot ja Reha (”varsta” ja ”harava”, Orion), Sõel (”seula”, Seulaset) jne. Saarenmaalla sateenkaari tunnetaan myös nimellä ammukaar, ja vaikka viron amb (”varsijousi” , gen. ammu) saattaa kaupunkilaisesta tuntua runollisemmalta esineeltä kuin viikate, on kummankin taustalla samanlainen, käyttöesineestä juontuva metafora.
Toisinaan tietämättömyys on tietämistä hedelmällisempää. Uskottavaa etymologiaa pitkään kaihtanut viker- on kiihottanut mielikuvitusta ja synnyttänyt uusia ilmauksia, kuten vikerdama (kulkea sateenkaarella), vikerforell (kirjolohi), vikerkest (iiris, värikalvo), vikerlane (viikinkiajan virolaissoturi), Vikerraadio. Totta tosiaan: ellei sanasta vikatkaar olisi syntynyt runollisesti hämärää vikerkaarta, niin viron kieleen olisi tuskin koskaan huolittu sellaisia uudismuodosteita kuin ”vikatama” , ”vikatforell” , ”vikatkest” , ”vikatlane” ja ”Vikatraadio”.
Ilmestynyt viroksi Horisont-lehden numerosssa 2/2015
Lehden digitaalisia irtonumeroita voi ostaa verkkokaupasta: e-pood.horisont.ee