Pian on kulunut 150 vuotta siitä, kun ensimmäinen virolainen ammattisäveltäjä Rudolf Tobias sävelsi ensimmäisen sinfonisen suurteoksen alkusoiton Julius Caesarin.
Musiikkia on Virossa tehty jo vuosisatoja. Vuonna 1632 perustetussa Tarton yliopistossa oli myös musiikin oppituoli, tuolloin tosin vain paikallista herrakansaa, baltiansaksalaisia, varten. Virolaisilla ei sinne ollut asiaa. Venäjän keisarikunnan Baltian provinssien kulttuurielämä oli baltiansaksalaisen aateliston käsissä. Baltiansaksalaisten ensimmäinen laulujuhla järjestettiin Riiassa vuonna 1836.
Virolaisten kansallistunteen orastaminen ja oman sivistyneistön muodostuminen 1800-luvun puolivälissä toivat kuitenkin mukanaan nopeita muutoksia myös kulttuurielämään. Kansallisen heräämisen keskeiseksi hahmoksi ja laulujuhlien tienraivaajaksi virolaisuuden ylimmäksi symboliksi nousi Johann Voldemar Jannsen (1819–1890).
Musiikin tekeminen siirtyi kotoa ja kyläaukioilta kulttuuriseuroihin. Lauluseurat Vanemuine Tartossa ja Estonia Tallinnassa aloittivat toimintansa vuonna 1856. Vanemuine ryhtyi Jannsenin johdolla valmistelemaan virolaisia yleislaulujuhlia, jotka pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1869. Pienempiä kuorojen ja yhtyeiden yhteisesiintymisiä ja laulupäiviä oli toki jo aikaisemmin pidetty eri puolilla Viroa. Ensimmäisten yleislaulujuhlien johtajina olivat Jannsen ja Aleksander Kunileid. Laulujuhlilla esitettiin käännetyn ohjelmiston lisäksi myös kaksi virolaista laulua: Kunileid oli säveltänyt laulut Mu isamaa on minu arm ja Sind surmani Lydia Koidulan runoteksteihin. Ensimmäistä kertaa Virossa kuultiin myös Fredrik Paciuksen Vårt land Jannsenin viroksi sanoittamana Mu isamaa, mu õnn ja rõõm.
Suomennos Katariina Suurpalo
Elo 2/2015