Tuglas-seura

Kirjahylly

Marek Kahro

Kuradil on lapse nägu

Pilgrim 2017

Marek Kahro

Kuradil on lapse nägu

Pilgrim 2017

On vuosi 1694. Kansa kerääntyy aukiolle kauhuissaan ja uteliaana, kaupustelijat tekevät hyvän tilin ja yövahdit ovat hereillä, vaikka on päivä; teloituspaikalle tuodaan nuori mies, hänet sidotaan roviolle ja sivellään ihralla ennen kuin pyöveli tuikkaa tulen olkiin hänen jalkojensa alla.

Marek Kahrolta on nyt ilmestynyt toinen dekkari. Kuradil on lapse nägu on jatkoa Kahron ensimmäisen dekkarille, Seal, kus näkid laulavad. Tutustumme tässä uudessa kirjassa paremmin vesimurhat selvittäneeseen poliisimieheen, Hando Orasiin, sillä Kahro noudattaa pohjoismaisesta dekkarista tuttua kaavaa ja täydentää kerrontaansa poliisinsa henkilökohtaisilla ongelmilla. Myös Orasin perhe tulee lukijalle tutuksi. Lisäksi saamme tietää enemmän ensimmäisen dekkarin tapahtumista, joten vaikka kirjojen yhteys toisiinsa on löyhä, kannattaa ne lukea ilmestymisjärjestyksessä.

Kun Kahro haki ensimmäiseen dekkariinsa tunnelmaa ja lisäväriä mytologiasta ja psykologiasta, ammentaa hän tässä toisessa kirjassaan tarinalleen syvyyttä historiallisista tapahtumista. Noitavainoihin liittyvä elävältä polttamisen kuvaus on kieltämättä tehokas aloitus kirjalle, jossa palaa parikin taloa. Historialliset tapahtumat ja nykyaika on sidottu yhteen onnistuneilla juonen kuvioilla ja kirja pitää lukijan hyppysissään viime riveille saakka. Kahro osaa myös klassiset dekkariharhautukset ja vetää lukijaa muutaman kerran kunnolla höplästä.

Kahro ei kuitenkaan ole onnistunut luomaan tähän uudempaan dekkariinsa aivan yhtä piinaavaa jännitettä kuin edelliseen, kertakaikkisen koukuttavaan kirjaansa. Hänen kielensä on edelleen kaunista ja kirjaa lukee mielellään, mutta jotakin tuntuu jäävän puuttumaan. Henkilöhahmot eivät syvene yhtä moniulotteisiksi kuin ensimmäisessä dekkarissa ja juonenkäänteiden motivointikin on paikoin hiukan ohutta. Ehkä kirjailijalle on tullut hiukan kiire?

Historiallinen rinnakkaiskertomus tuntuu jättävän myyttisiä aineksia enemmän tilaa dekkarimaisille elementeille. Siinä missä kirja Seal, kus näkid laulavad tuntui enemmän lukuromaanilta, on Kuradil on lapse nägu lähempänä perinteistä dekkaria. Mutta aivan ilman pyrkimystä syvällisyyteen Kahro ei tälläkään kertaa pääse, vaan uskonnollista ja filosofista pohdintaa on kirjassa dekkariksi melko paljon.

Marek Kahro ottaa jälleen kantaa inhimilliseen pahuuteen. Niin kirjassa kuvatut historialliset tapahtumat kuin nykypäivän Etelä-Viroon sijoittuvat murhatkin pakottavat lukijan pohtimaan, miten älyttömiin julmuuksiin ihminen on valmis ihan vain vaikkapa loukatun ylpeytensä vuoksi. Ja miten usein julmuus piilotetaan – itseltä ja muilta – jonkin ylevän aatteen tai muun välttämättömyyden vaippaan.

Hanna Pippuri

Elo 5/2017