Jaan Tamm

101 Eesti kindlust ja kaitserajatist

Varrak, 202

101 Eesti kindlust ja kaitserajatist -teoksen kansi

1001 Books You Must Read Before You Die, 1001 Ideas That Changed The World, 1000 Amazing Places To See Before You Die, 1001 Children's Books You Must Read Before You Grow Up, 999, 1000, 1001 tai 1002 sitä ja tätä – kansainvälinen ja melko yleinen tapa nimetä kirjoja, joissa esitellään lyhyesti (jonkun mielestä) maailman, kaikkien aikojen jne. tärkeimmät kirjat, romaanit, elokuvat, rakennukset, poliitikot ja historialliset tapahtumat.

Viro on varsin pieni valtio, jonka historiakin on melko lyhyt, joten Varrak-kustantamon vastaavan kirjasarjan otsikot ovat tyyppiä 101 Eesti… Kirjat käynevät hyvin kaupaksi, sillä sarjassa on ehtinyt ilmestyä jo 19 vähän yli 200-sivuista opusta, joista uusin on 101 Eesti kindlust ja kaitserajatist. Kirjojen tekijät ovat oman alansa tunnettuja virolaisia asiantuntijoita, joista muutamat lienevät Elonkin lukijoille tuttuja: Sirje Helme, Rein Veidemann, Tiit Hennoste, Mati Õun, Kaur Alttoa, Ain Raal, Anneli Saro jne.

Myös Jaan Tamm (s. 1948) on Virossa tunnettu henkilö, oman alansa asiantuntija. Arkeologi, vanhemman arkkitehtuurin tutkija, restauroinnin ja muinaismuistojen suojelun asiantuntija, kolmen korkeakoulun (entinen) opettaja, kymmenien ja kymmenien tieteellisten artikkelien ja noin 15 laajan tieteellisen tai populaaritieteellisen teoksen tekijä. Tamm on Eesti Muinsuskaitse Seltsin perustajia ja hän on toiminut kahteen eri otteeseen arvostetun järjestön puheenjohtajanakin. Kahteen kertaan Virossa kunniamerkillä palkittu ja Baltian maiden tunnustusmitalin saanut mies onkin varsin oiva henkilö kirjoittamaan tämän kirjan.

Jokainen kirjan 101 linnasta, linnoituksesta ja linnoitteesta esitellään kahdella sivulla eli yhdellä aukeamalla. Tällainen ratkaisu helpottaa luettavuutta, mutta useista kohteista haluaisi kyllä kuulla enemmänkin. Jokaisesta kohteesta on kaksi tai kolme kuvaa, joista yksi saattaa myös olla pohjapiirros tai vanha kohdetta kuvaava taideteos. Tutkijan täsmällisyydellä jokaisen kohdeartikkelin lopussa on myös mainittu 1–3 tärkeintä lähdettä. Kirjan lopussa on tietenkin lähdeluettelot sekä kuvien lähteistä että varsinaisista lähdeteoksista.

Arkeologin ja vanhemman historian asiantuntijan näkökulma tulee ilmi siinä, että teoksen 33 ensimmäistä kohdetta (kohteet on esitelty kronologisessa järjestyksessä) on erilaisia virolaisten maalinnoja ja muinaislinnoituksia. Tavalliselle turistille juuri nuo kohteet avautuvat luonnossa, paikan päällä huonoiten, joten ne kannattaa lukea tarkimmin! Joku ehkä epäilee, löytyykö Virosta 101 kohdetta, mutta Jaan Tammen kirjassa on esimerkiksi Tartosta viisi kohdetta, jotka matkailija helposti luokittelisi yhdeksi tai korkeintaan kahdeksi nähtävyydeksi. Samanlainen tilanne on myös Narvan, Pärnun ja Viljandin suhteen, puhumattakaan nyt Tallinnasta. Historiallisten kerrostumien esittäminen eri miniartikkeleissa avaa suomalaisenkin silmät näkemään, että Tarton Toomemäellä on samalla alueella mutta eri aikoina ollut muinaisten virolaisten maalinna, osa keskiaikaisesta kaupunginmuurista, piispanlinna, Ruotsin vallan aikaisia bastioneja ja lopulta Tsaari-Venäjän aikainen ruutikellari.

Itse löysin kirjasta eniten uutta tietoa ritarikunnan ja muiden läänityslaitokseen kuuluvien vasallien eri puolille Viroa rakentamista, mutta varsin huonosti säilyneistä vasallilinnoituksista, myöhempien aateliskartanoiden edeltäjistä. Viroksi käytetään näistä nimitystä läänilinnus tai vasallilinnus.

Uskon, että kaikki Haapsalussa käyneet suomalaiset ovat käyneet katsomassa Haapsalun piispanlinnan raunioita, monet ovat ehkä jopa kuulleet tarinan linnan tuomiokirkon kastekappelin seinään elävänä muuratusta virolaisneitokaisesta (Valge Daami legend). Mutta epäilen, että vain hyvin harvat tietävät, että keskiajalla koko Haapsalun kaupunkiakin ympäröi kaupunginmuuri. Jaan Tammen kirja kouraan, auki sivut 86–87 ja hyvää matkaa!

Tapio Mäkeläinen

Elo 3/2020