Armin Kõomägi

Amatöör

Pegasus, 2005

Amatöör -teoksen kansi

Uusia korkeatasoisia runoteoksia Virossa ilmestyy säännöllisesti, mutta proosan kohdalla viime ajat ovat olleet hiljaisempia. On puhuttu jopa nykyproosan katovuosista kukoistavien vuosien jälkeen. Jotain kertoo tietysti sekin, että Viron kulttuurirahaston (Kultuurkapital) kirjallisuuden vuosipalkinnon proosapalkinto jätettiin tänä vuonna kokonaan jakamatta ja sen sijaan jaettiin kaksi runouden palkintoa.

Hiljaiselo antaa kuitenkin tilaa uusille yrittäjille. Armin Kõomägi on yksi heistä, aiemmin tunnettu liikemiehenä, joka on nyt julkaissut novellejaan esikoiskokoemassa Amatöör. Joitakin hänen novellejaan on ilmestynyt aikaisemmin Looming- ja Vikerkaar-kirjallisuuslehdissä.

Amatöör on ristiriitoja herättävä teos. Toisaalta jutut, joka on minusta novellia kuvaavampi nimi näille kaunokirjallisille paloille, ovat sujuvia lukupaloja, mutta toisaalta ne ovat jotenkin vähän keskeneräisen tuntuisia. Aiheina tietysti bisnes, raha ja Viron Nokia, kuinkas muutenkaan. Ehkä kirjassa häiritsee myös jutuista huokuva kaiken tavoittelu. Tuntuu kuin tekijä olisi halunnut kokeilla ihan kaikkea joskus lukemaansa, kaikkia tyylejä ja tapoja kirjoittaa omissa teksteissään. Se näkyy sekavuutena ja epäyhtenäisyytenä. Jonkun mielestä se voi tietysti olla värikästä ja vaihtelevaa, mutta minä olisin kaivannut teokselta hieman viimeistellympää ja yhtenäisempää otetta.

Typografia uusine kansallisine fontteineen palkittiin Viron kaunein kirja -kilpailussa, mutta se ei tee lukemista yhtään helpommaksi eikä ainakaan minulle oikein valjennut ulkoasun idea suhteessa sisältöön. Jotenkin sekava vaikutelma tästä kirjasta kaikkiaankin jää.

Tuula Lyytikäinen

Tuglas-seuran jäsenlehti 3/2006