Urmas Vadi kirjoittaa kuin viimeistä päivää, ja lukija ei voi kuin yrittää pysyä perässä. Teksti on helppolukuista ja jouhevaa. Vadin vertauskuvat ovat tuoreita ja lauseet kauniita, ja kuljettavat lukijaa yhä syvemmälle ja syvemmälle maailmaan, joka on täynnä yllätyksiä. Jos kirjan joutuu laskemaan kädestään, on sen ääreen heti kiire takaisin.

Urmas Vadi ottaa lähtökohdakseen yhden Viron synkistä hetkistä, vuoden 1940 ja Konstantin Pätsin vangitsemisen, ja antaa mielikuvituksensa laukata. Mutta romaania ei voi sanoa historialliseksi; sen käänteet ovat hykerryttäviä – välillä hirtehisen hauskoja ja välillä karmivan kauhistavia. Eikä lukija voi koskaan tietää, mitä seuraava sivu tuo tullessaan. Vadi on jälleen kerran aivan maagisen realismin rajalla ja venyttää miellyttävästi mahdollisen ja mahdottoman rajoja.

Vadi laittaa henkilönsä tilanteisiin, joihin heillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta varautua. Hän eläytyy mainiosti presidentti Pätsin ahdistukseen tämän jouduttua yllättäen venäläiseen mielisairaalaan ja hänen muut henkilöhahmonsa, kuten balettimestariksi yllättäen joutunut palomies Jüri, ovat samankaltaisten hämmennysten vallassa läpi teoksen. On pakko sopeutua, käyttää mielikuvitusta ja toimia niillä eväillä, jotka kulloinkin ovat saatavilla.

Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, sillä ei tee mieli pilata yhtään yllätystä, jonka Vadi on lukijoilleen valmistanut. Sen verran on kuitenkin pakko kertoa, että yhden palomiehen ja kolmen uunintekijän tanssiesityksestä lukiessaan ei voi olla nauramatta. Oman mielensä rikkoutumista epäilevän Pätsin ajatukset lukitussa potilashuoneessa, väkivaltaisen sairaanhoitajan armoilla taas koskettavat ja melkein nostattavat kyynelet silmiin. Vadi osoittaa jälleen kerran, että paras komedia syntyy traagisista aineksista. Samalla hän kertoo sadun, jossa eriskummalliset yksityiskohdat saavat kaikki merkityksensä ja erilaiset hahmot kohtaavat ja muuttavat toistensa elämän.

Balletmeister käsittelee vakavaa teemaa, mutta ilman turhaa jäykistelyä. Historia on kulissi, keskiössä ovat ihmisen kokemukset ja se, miten ihminen selviää tai murenee, ja mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään toisaalta toisen ihmisen hyväksi ja toisaalta hänet murskatakseen. Tai ehkä se ei olekaan ihminen, joka toisen kimppuun käy, ehkä se on systeemi, ehkä jokainen on tavallaan uhri, sekä jauhelihamyllyn osasena toimivat, vaikkapa venäläisen mielisairaalan lääkäri, että myllyssä jauhautuvat yksilöt.

Aikuisille on vaikea kirjoittaa satuja ilman, että lopputulos tuntuu keinotekoiselta tai tarkoituksellisen hämärältä. Balletmeisterin ääressä lukija voi luottaa kirjoittajaan. Tulee tunne, että Vadi on vain heittäytynyt sadun vietäväksi ja lukija voi hyvillä mielin tehdä samoin.