Mart Laar

Emajõgi 1944

Varrak, 2005

Emajõgi 1944 -teoksen kansi

Nimet Pupastvere ja Käravere ovat tuttuja kaikille Viron sotahistorian harrastajille. Kyseiset paikat sijaitsevat Tartumaalla, Emajoen äärellä, ja niissä käydyissa taisteluissa virolaiset saavuttivat paikallisen voiton puna-armeijan yksiköistä elokuun lopussa 1944. Taisteluista päävastuun kantoivat Suomesta kotiutuneet vapaaehtoiset sekä virolaiset poliisipataljoonat. Kyseiset taistelut eivät ole tärkeitä suuruutensa vuoksi, eikä niiden vaikutus laajempiin sotatapahtumiin myöskään ollut kovin merkittävä. Tärkeintä virolaisille olivat ja ovat niissä saavutetut voitot, joiden psykologinen merkitys on edelleen suuri.

Mart Laar kertoo esipuheessaan, että näiden taistelujen tutkiminen oli hänen kirjansa lähtökohta. Koska yksittäisiä taisteluja on vaikea kuvata irrallaan kokonaistilanteesta, Laar päätyi laajentamaan tutkimuksensa käsittelemään koko Etelä-Viron sotatapahtumia vuonna 1944. Mielestäni Laar on onnistunut kuvauksessaan erinomaisesti. Täytyy vain ihailla hänen kykyään yhdistää perinteinen sotahistoriallinen esitys yksittäisen taistelijan ruohonjuuri-näkökulmaan. Teoksesta löytyvät kaikki sotahistorioitsijaa kiinnostavat faktat joukkojen vahvuuksista, tappioista, suoritetuista manöövereistä tarkkoine kellonaikoineen jne., mutta muistelmakatkelmien käyttö tuo mukaan elävyyttä ja tekee kirjasta kiinnostavan muillekin kuin sotahistorian asiantuntijoille. Tällaisen esityksen mahdollistaa taitavan kynänkäytön lisäksi vahva asiantuntemus. Laar on käyttänyt lähteinään mm. venäläistä, saksalaista ja virolaista arkistomateriaalia, minkä lisäksi hänen aihepiiriä käsittelevän kirjallisuuden tuntemuksensa on kadehdittavan laaja.

Siitä huolimatta, että Laar pyrkii taustoittamaan johdantoluvuissa kirjan tapahtumia, ilman perustietoja Viron kohtaloista toisen maailmansodan pyörteissä voi kirja muodostua melko raskaaksi tai ainakin hajanaiseksi lukukokemukseksi. Viron historian harrastajille voin suositella varauksettomasti kirjan hankkimista.

Heikki Rausmaa

Tuglas-seuran jäsenlehti 3/2005