Julkaistu: 6. marraskuuta 2019

Henkien aikaan

Timo Nuoranen

Virossa vietetään 2. marraskuuta kuolleiden muistopäivää eli ns. henkien päivää. Luonto ja kasvit ovat pääosin kuihtuneet, pimeys valtaa maisemaa ja ympärillä on vähemmän silmälle tai korvalle kauniita asioita. Myrskyjen ja kylmien ilmojen saattelemana tulee enemmin tai myöhemmin talvi. Vähän ennen tätä muutosta lähtevät liikkeelle henget, ja niiden odotetaan vierailevan kodeissa. Traditioissa sekoittuvat kristilliset ja pakanalliset tavat.

Hyvä esimerkki yhdestä edelleen voimissaan olevasta uskomuksesta on ristipuut. Ensimmäiset tiedot ristipuista ovat peräisin jo 1600-luvulta. Etenkin Kaakkois-Virossa käytössä oleva tapa ei ole koskaan ollut laajalle levinnyt, ja esimerkiksi saarilta on ristipuista tiedossa vain yksittäisiä paikkoja ja kertomuksia. Käsitys siitä, että esi-isien henget elävät puissa on yleismaailmallinen, mutta virolaisille ominaista on käsitys puusta sielun kotina sekä myöhemmin käsitys puusta sielun vankilana. Monissa tapauksissa alkuperäinen animistinen maailmankäsitys on korvattu feodaalisella ajatuksella, mutta joka tapauksessa uskomuksen mukaan puun piti pitää kiinni hengestä, jotta henki ei pääsisi palaamaan takaisin maalliseen kotiinsa. Kyseessä ei ole siis kristillinen hautausrituaali, vaikkakin neuvostoajalla sitä sellaisena pidettiin. Itse asiassa tapa on osin pysynyt nykypäivään hengissä, koska haluttiin protestoida valloittajien säädöksiä vastaan.

Kaikki puut eivät sovi ristipuiksi. Yleisesti ristipuuksi valitaan joko mänty tai koivu, mutta muitakin puulajeja esiintyy. Puu on usein erityinen puu ympäristössään. Usein kyseessä on yksittäinen puu, mutta hautausmaan läheisellä kirkkotiellä tai kylän ja hautausmaan välisellä alueella voi esiintyä myös puuryhmiä, joihin on kaiverrettu ristejä. Monesti läheisten ihmisten ristit on kaiverrettu samaan puuhun ja aviopuolisoiden ristit esiintyvät lähekkäin. Itse rituaali koostuu kolmesta osasta. Ensin valitaan puu, mieluiten päivä tai pari aikaisemmin. Puun tulee olla kaunis ja sen tulee näkyä tielle. Toisessa vaiheessa kaiverretaan risti. Tavallisesti ristin tekee kuolleen lähimmät miespuoliset sukulaiset. Yleisin risti on ollut latinalainen risti, mutta myös ortodoksiristiä esiintyy. Kun risti on valmis, tarjoillaan alkoholia ja pieniä suupaloja.

Viron säilyneissä hiisissä kaikki ristipuut ovat olleet erityisen pyhiä. Puun kaatajaa uhkasivat ongelmat tulevaisuudessa. Useimmat ristipuut on otettu suojeluun, mutta osa on jäänyt ajan saatossa unohdukseen, ja niitä on kadonnut metsätalouden muuttuessa uudenlaiseksi ”uskoksi”. Ristien kaivertaminen puihin on ikivanha tapa ja uskomus, kenties jopa eräänlainen kokemus ihmisen ja luonnon yhteydestä. Tästä syystä se pitäisi olla paremmin tunnettu ja suojeltu merkki tuleville sukupolville.


Elo 5/2019


Lue myös


Elokuvat
Katariina Suurpalo

Mitä tapahtuu ketjun lopussa?

Elokuva Keti lõpp, suomeksi ketjun loppu, kertoo Tallinnassa sijaitsevan Kett-nimisen pikaruokaravintolan viimeisestä päivästä. Ravintolan ainoa työntekijä (Maiken Schmidt) ei tosin tiedä sitä vielä aamulla.…
subject

Kieli kysymyksessä
Hannu Oittinen

Hän, tema ja ta

Suomen kielessä tehdään periaatteessa ero persoona- ja demonstratiivipronominien välillä kolmannessa persoonassa, kuten koulussa opetettiin: hän viittaa ihmisiin, se taas eläimiin ja asioihin. Käytännössä…
subject

Henkilökuvia
Heidi Iivari

Jiri Tintera – kutistuvien kaupunkien peloton pelastaja

Valgan kaupunginarkkitehdillä Jiri Tinteralla on missio: pitää valgalaiset Valgassa. Tehtävä on muuttotappioisessa Valgassa haasteellinen, mutta niin on yksi Tinteran resepteistäkin yllättävä: puretaan…
subject