Jarmo Virmavirta

Kolmas laukaus Riian lahdella

, 2015

Varsin erikoisen lisän laulavan vallankumouksen varhaisiin seuraamuksiin tuo tunnetun toimittajan kaksikielinen muistelma-pala Kolmas laukaus Riian lahdella. Teos lienee tulkittava omakustanteeksi, ellei julkaisijana sitten halua pitää yhdistystä nimeltä Saaremaan kalurit – juuri näin kirjoitettuna, näitte oikein.

Runsaaseen 60 tekstisivuun puristettu teos kertoo kuuden hengen porukan venematkasta Saarenmaalle. Reissun teki erikoiseksi ajankohta, heinäkuu 1989, ja se, että kysymyksessä oli 50 vuoteen tiettävästi ensimmäinen yksityinen venekunta, joka kävi Saarenmaalla laillisesti. Tai ainakin melkein laillisesti, sillä kun tekstin perusteella kukaan ei oikein tiennyt tai halunnut ottaa vastuuta tarvittavista luvista, niin reissun onnistumisesta tuli sikälikin ihme. Paljon todennäköisemmin sen olisi pitänyt kaatua – kuten melkein kaatuikin – Neuvostoliiton rajavartioston nuivaan suhtautumiseen.

Virmavirta tuo herkullisesti esiin, miten sattuma ja mahdollisuudet loksahtivat järjestelyissä kohdalleen niin, että pikaista varustelua ja lähtöä siivittivät satumainen nopeus viisumien saamisessa (pari tuntia! Turussa!) samoin kuin lievä leväperäisyys merimiestaidoissa ja veneen kunnossa. Tekijän todistuksen mukaan yksi porukasta osasi jopa navigoida. Perillä Saarenmaalla ohjelmasta vastasi silloinen Edasi-lehti, myöhempi Postimees. Edasin varhaiset yhteydet tekijään ja Turun Sanomiin loivat sitä taustaa, jonka varassa meren yli lähdettiin. Ilman tuttavuuksia se olisi tuskin onnistunutkaan: Neuvostoliiton Turun pääkonsulin ja valtalehtien lisäksi tekstissä vilahtaa takapiruna jopa Saarenmaan maaherra. Oivallista verkostoitumista siis. Aikaisemmin kuin varhain.

Mainittakoon tämän sankari-taipaleen osanottajat. He olivat Irma ja Benito Casagrande, Pirjo ja Matti Saarela sekä Terttu ja Jarmo Virmavirta. Lähilinja Turun saaristosta Suomenlahden yli Saarenmaan Nasvaan avattiin siis komeasti italialais-suomalaisin yhteisvoimin. Loppuluku paljastaa matkan seuraukset osanottajille: kaikki haksahtivat Viroon perusteellisesti vailla toivoa parantumisesta.

Tekstinteon rautaiselta ammattilaiselta on tipahtanut kirjasta ilmestymisvuosi. Tekstin perusteella se lienee 2015. Skarpata olisi voinut myös yhdyssanoissa, sillä vaikkapa vanha kaupunki on yhä vielä eri asia kuin Vanhakaupunki… Kämmien joukosta yksi on kellunut otsikkoonkin. Viron kielessä Riia laht on kyllä sanaliitto, kun taas suomessa Riianlahti on tietenkin yhdyssana.

Hannu Oittinen

4.4.2019