Alkuperäinen Katrin Pauts on palannut! Katrin Pautsin suuren yleisön tietoisuuteen ja bestsellerkirjailijaksi kohottivat hänen ensimmäiset dekkarinsa, ns. saaritrilogian muodostavat Politseiniku tütar. Saaremaa põnevik (2016), Tulekandja. Muhumaa põnevik (2016) ja Hull hobune. Hiiumaa põnevik (2018). Näiden jälkeen Pauts on toki julkaissut useita kirjoja, joista yksi liittyy jopa häneen kotisaareensa Muhuun, Petrone Print -kustantamon loputtomalta tuntuvassa Minu-sarjassa ilmestynyt Minu Muhumaa. Lühike libahuntide ajalugu (2018).

Nyt Katrin Pauts on jälleen palannut Muhuun (romaanissa liikutaan kyllä myös Tallinnassa ja Tartossa), sen tarkkaavainen lukija pystyy päättelemään, vaikkei sitä suoraan sanotakaan. Tärkeän yksityiskohdan dekkarissa muodostaa myös Katrin Pautsin entisen koulun – silloin nimeltään Orissaare Keskkool – sormus. Eli paluu juurille ja monessakin mielessä: Muhu, dekkari, paikallisperinteet, oma koulu, kauhu… Niin ja ikänsä puolesta vuonna 1977 syntynyt Katrin voisi melkein olla romaanin nuorimman keskeisen sivuhenkilön ikätoveri, jollei osittain esikuvakin?

Kirjan nimessä esiintyy useimmille virolaisillekin tuntematon Viron suurten saarten folkloreen ja kauhuperinteeseen kuuluva hahmo külmking. Se tunnetaan Virossa käytännössä vain Saarenmaalla, Muhussa ja osittain Hiidenmaallakin, lisäksi liiviläisessä kansanperinteessä esiintyy samanlainen pahantahtoinen yliluonnollinen olento. Külmking voi ottaa erilaisia muotoja – villieläin, kissa, koira, heinäkasa… – ja mm. pyydystää metsässä metelöiviä pikkulapsia. Külmking elää yleensä metsässä tai suolla, mutta tulee myös ihmisten asumusten läheisyyteen. Sen lähestymisen tuntee kylmänä ilmavirtana.

Romaanissa on nimestään huolimatta kuitenkin kyse pyromaanista, kostosta ja pitkästä vihasta. Kirjan päähenkilö Aleksander Sass Saareste on tietenkin muhulainen ja ammatiltaan poliisi, joka tosin asuu ja on töissä Tallinnassa. Hänen epäilemänsä pyromaanin rikokset tuovat hänet takaisin selvittämään rikoksia lapsuuden ja nuoruuden kotisaarelle. Ja näin romaaniin ilmestyvät mukaan hänen äitinsä ikätovereineen, mutta myös vanhat koulukaverit ja ihastuksetkin.

Toki Tallinnassakin tapahtuu, jopa murha, joka lopulta liittyy kuin liittyykin muuhun rikossarjaan.

Katrin Pauts panee parastaan: rikosten ja kansanuskomusten yhdistämisessä hän on ennenkin onnistunut, ja onnistuu nytkin. Muhu ja kolhoosikauden loppukausi 1980-luvulla tuovat mukanaan nykylukijalle joko kiehtovaa eksotiikka tai haikeita muistoja, ehkä jopa molempia.

Tekisi melkein mieli antaa neuvo Pautsille. Pysy kirjoissasi Muhussa tai ainakin saari-ympäristössä. Pieni ajallinen etäisyys nykyhetkestä katsoen ja ripaus paikallista epäuskoa, kansanuskoa ja magiaa ei ole pahitteeksi. Kyllä kääntäjät ja kustantamot Suomessa ja muualla ulkomailla alkavat silloin tosissaan kiinnostua.

Lukijoille suositus: lukekaa kirja kunnolla loppuun saakka, aivan viimeisetkin lauseet!