Lauri Pilterin Lohejas pilv voitti Viron parhaalle esikoisteokselle jaettavan Betti Alverin kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Tarina Lavranista, nuoresta kyläkoulun opettajasta, joka tuntee kiihkeää vetoa juutalaisuutta ja juutalaisnaisia kohtaan, on outo, pelottava ja kaunis.

Lavran on alun alkujaan perin sympaattiselta vaikuttava hahmo, joka on uskonnon ohella kiinnostunut monista muistakin elämänaloista, muun muassa kirjallisuudesta, ja opiskelee maailmalla Yhdysvaltoja myöten; nuoren miehen elämäntuska ja epävarmuuskin kuuluvat asiaan. Lukijan myötätunto ja mahdollinen samaistumiskokemus asetetaan vähin erin lujille, kun Lavranin luonteesta alkaa paljastua mitä pakkomielteisimpiä ominaisuuksia, jotka tavalla tai toisella kytkeytyvät juutalaisuuteen, yleensä pakottavaan haluun tulla juutalaiseksi. Samalla hänen aloitteensa ystävyys- ja toivottujen rakkaussuhteiden luomiseksi muuttuvat piinalliseksi ahdisteluksi, joka ajaa kohteensa hulluuden partaalle ja mahdollisimman kauas Lavranista.

Oudon kaunista tarinaakin lumoavampaa on Pilterin kieli. Lavranin maailmankuva välittyy jatkuvasti runollisen kauniina; vähitellen edesottamusten sisältö ja tapa kertoa niistä äityvät ulkopuolisen näkökulmasta melkoiseen ristiriitaan. Kielen rytmissä samanlajiseen harmoniaan yltää parhaimmillaan Tõnu Õnnepalu, mutta muita vertailukohtia ainakaan virolaisesta kirjallisuudesta on vaikea löytää.

Pilterin menestys tuli ilmeisesti kustantajallekin melkoisena yllätyksenä, koska kirjan ensimmäinen, pieni painos myytiin palkitsemisen jälkeen hetkessä loppuun. Toinen painos tuli myyntiin vasta pitkän odottelun jälkeen, mutta nyt vuoden 2004 kirjallista merkkitapausta on jälleen saatavilla.