Suomessa perustettiin Finlandia-palkinto 1984. Virossa paikallinen kulttuurirahasto Kulka alkoi jakaa vuosipalkintojaan tasan 10 vuotta myöhemmin. Aivan samoin kuin Suomessa, Virossakin ilmoitetaan ensin ehdokkaat, joiden joukosta vuoden paras proosateos valitaan. Virossa jaetaan samalla kertaa useita palkintoja, Viron äidinkielenpäivänä 14. 3. palkitaan myös mm. edellisen vuoden paras runoteos, paras draama, paras esseistinen teos, paras käännös viron kielestä ja paras käännös viron kielelle. Eikä Virossa lopullista valintaa tee julkkis, vaan viisi jäseninen asiantuntijaraati.

Viron vuoden 2018 parhaaksi proosateokseksi valittiin Martin Algusin romaani Midagi tõelist. Valinta oli toisaalta yllätys, toisaalta odotettu. Yllätys siksi, että Martin Algus (s. 1973) tunnettiin ennen palkintoa Virossa näyttelijänä sekä näytelmäkirjailijana, näytelmien kääntäjänä ja TV-sarjojen käsikirjoittajana. Midagi tõelist on Martin Algusin esikoisromaani. Toisaalta Algusin romaani herätti heti ilmestyttyään kovasti huomiota, se oli myyntimenestys ja proosapalkintokilpailun ennakkosuosikki.

Algusin ”Jotakin todellista” -romaanissa kaksi jo selvästi yli 30-vuotiasta miestä Leo ja Karl kertovat vuorotellen omaa tarinaansa. Karl on perheetön juuri vankilasta vapautunut entinen rikollinen ja Leo arkkitehtuuritoimistossa työskentelevä hyvätuloinen mies, jolla on perhe – vaimo ja kaksi lasta. Martin Algus on rakentanut teoksensa loistavasti niin, että kun Leon teksti loppuu, niin Karl tarttuu sujuvasti viestikapulaan. Miesten kertomuspätkän loppua ja seuraavan alkua yhdistää luontevasti usein yhteinen sana, teema, ajatus. Leon elämä menee koko ajan huonompaan suuntaa ja Karlin elämä alkaa järjestyä. Leo menettää perheensä ja työpaikkansa ja Karl löytää uuden rakkauden ja saa samalla kokonaisen perheen ja elämä alkaa sujua. Kuten odotettavaa, niin romaanissa Leon ja Karlin tarinat kietoutuvat toisiinsa. Leo päätyy etsimään yksinäisyyteensä apua nettipornosta ja jäädessään siitä kiinni työpaikalla, päättää etsiä itselleen uuden naisystävän, mutta päätyy tavallaan puolivahingossa…

Karl taasen haluaa auttaa alkoholismista kärsivää tyttöystävä-vaimoaan ja tämän 11-vuotiasta tytärtä ja 16-vuotiasta poikaa saamaan kunnon kodin ja perheen. Perheensä rahahuoliin hän keksi mielestään nerokkaan ratkaisun, juonen, johon hän lopulta suostuttelee mukaan koko uuden perheensä. Juoni on saada miehiä kiinni pedofiliasta ja kiristää heiltä rahaa valokuvien ja videofilmin avulla.

Ensimmäinen Karlin perheen uhri on tietenkin Leo. Leo joutuu maksamaan ja Karlin perheen elämä alkaa parantua säännöllisen kiristysrahan ansiosta. Leo joutuu epätoivoon ja on häviön partaalla kun Karl ja hänen perheensä hankkii uuden kodin ja perhe-elämä kukoistaa. Näin tarina ei kuitenkaan pääty, vaan Karlin perheen seuraavista uhreista kaksikin aiheuttaa heille suuria ja yhä pahenevia ongelmia. Leo taas ryhdistäytyy, pääsee eron nettiriippuvuudestaan, saa uuden työpaikan ja löytää lopulta uuden rakkaudenkin. Loppuahan ei tässä tietenkään voi kertoa…

Algus on rakentanut tekstinsä tyylikkäästi ja Leon ja Karlin tekstit ovat aivan erilaisia sanavarastosta, tyylistä ja kieliopista alkaen. Ja kun Karlin ja Leon tarinat kirjan alkupuolella ja uudelleen lopussa muuttuvat samaksi tarinaksi, niin jännite ja jännitys kasvavat eikä kirjaa raatsi laskea kädestään.

Kielellisesti ja teknisesti loistava suoritus ja kun romaanissa vielä käsitellään lähes koko maailmaa yhdistäviä vaikeita teemoja – yksinäisyys, nettiriippuvuus, pedofilia, pelot, egoistinen toisten ihmisten hyväksikäyttö, turha väkivalta – niin epäilemättä kyseessä on Viron vuoden 2018 paras proosateos tai ainakin yksi niistä.