Tiit Aleksejev

Müürideta aed

Varrak, 2019

Jatkoa ensimmäistä ristiretkeä käsittelevään Tiit Aleksejevin romaanisarjaan saatiin lopulta odottaa kuin kuuta nousevaa. Julkaisutahti ei ole päätä huimannut, sillä ensimmäinen osa Palveränd ilmestyi jo 2008 (suomennokseni Pyhiinvaellus 2013) ja toinen osa Kindel linn 2011 (Väkevä kaupunki 2015). Alkutekstien valossa eroa toisen ja nyt julkaistun kolmannen osan välillä siis peräti kahdeksan vuotta!

Kolmannen osan nimi viittaa puutarhaan vailla muureja. Nimeä tarkemmin selittämättä todettakoon itse sarjasta, että alun perin kaavailtu trilogia kasvanee vielä ainakin yhdellä osalla, tai sitten parilla. Se ei tosin haittaa mitään, päinvastoin, sillä Aleksejevin koukuttava teksti maistuu sitä paremmalta, mitä pitempään siitä saa nauttia.

Aivan tarinan alussa on lähdetty havittelemaan ristiretkeä Pyhään maahan. Näin tapahtuu vuonna 1095 Clermontin kirkolliskokouksessa, missä paavi Urbanus kehottaa kuulijoita voimallisesti käymään peregrination tielle, Jumalan suuremmaksi kunniaksi ja syntien anteeksi saamiseksi. Lukijalle selviää pian, että retki tarkoittaa samalla pakanakansojen ja vääräuskoisten, myös juutalaisten, väkivaltaista alistamista ja niin kirkon kuin osanottajien melkoista saaliinhimoa. Tarkoitus pyhittää keinot muun muassa siksi, että lisääntyvälle väestölle tarvitaan uutta elintilaa, johtajille uusia tiluksia ja alamaisia.

Toisessa osassa on edetty Euroopan halki ja Turkin kautta Antiokian vahvan linnoituksen luo ja käydään taisteluja kaupungin herruudesta. Kaksoisolennon piirteitä omaksunut päähenkilö Dieter kamppailee joukkonsa päällikkönä niin sodan kuin rakkauden pauloissa. Kolmannen osan alussa tilanne on ratkaisevasti muuttunut, mutta Antiokia näyttelee silti vielä pääosaa juonenkäänteissä, joissa niukkojen tapahtumien sijaan nousevat päähenkilöiden sisäiset maailmat ja niitä siivittävät mystiset näyt, petturuus ja pyrkyryys, toden ja epätoden suhde. Viimein päästään eteenpäin myös todellisuudessa, kun Antiokia jää taakse.

Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja Tiit Aleksejev on syntynyt vuonna 1968. Romaanien ohessa hänet tunnetaan näytelmäkirjailijana. Historiallisista näytelmistä tunnetuimpia on 2014 ilmestynyt Kuningad, alaotsikkonsa mukaan ”näytelmä vuodesta 1343”. Tarina kertoo, että Saksalainen ritarikunta kutsui tuolloin neljä virolaista kuningasta eli heimopäällikköä neuvotteluihin Paiden linnaan. Yrjönyön kapina päättyi saksalaisten karkeaan petokseen ja kuninkaiden tappamiseen, kun taas Aleksejevin vapaaseen kuvitelmaan liittyy aimo annos komediaa ja flirttailua, ”tahallisia anakronismeja”, satakielen laulua ja vahvaa vertauskuvallisuutta.

Hannu Oittinen

Elo 3/2019