Tässäpä kirjapari, joka haastaa lukijan! Aiheena on toinen maailmansota, ja fokuksessa ovat naiset. Romaanien Ilolinnut ja Naisten sota voidaankin katsoa edustavan uutta sotahistoriaa, joka keskittyy siviilien elämään ja sotaa käyvien ihmisten tunteisiin ja muihin yksilöllisiin kokemuksiin ennemmin kuin rintamien liikkeisiin ja sotajoukkojen vaiheisiin.

Mart Sander on valinnut sota-ajan kuvaukseen selkeän viihteellisen otteen. On tärkeää heti tarkentaa: Sander ei viihteellistä sotaa, jonka kauheudet näkyvät Sanderin romaanihenkilöiden elämässä. Viihteellisiä ovat itse henkilöt; maailmanpolitiikan pyörteisiin joutuvat kauniit prostituoidut, jotka elävät herrainklubilla Tallinnan laitamilla hurmaavan rouva Kukkin suojatteina.

En käytä sanaa ”viihde” tässä kohtaa arvottavana. Sanderin tapa kuvata Viron lähihistoriaa vain poikkeaa suuresti vaikkapa Sofi Oksasen tai Paula Havasten Viroon sijoittuvien teosten tyylistä ja sävystä.

Niin Oksasen Puhdistus kuin myös Sanderin Ilolinnut ja Naisten sota kuvaavat prostituutiota. Oksasella prostituutio on pakkovallan ja alistamisen ja ihmiskaupan ilmaus. Sanderin romaaneissa ilolinnut elävät jokseenkin vapaaehtoisesti rouva Kukkin kanalassa. He ovat kepeyttä ja kauneutta tavoittelevia nuoria naisia. Rahasta ei teoksessa juurikaan puhuta naistenvälisissä suhteissa, vaikka on selvää, että rouva Kukk ei tarjoa suojelustaan ilmaiseksi.

Sander on rakentanut romaanisarjansa taitavan dramaturgisen ratkaisun varaan. Keskiössä on yksi talo asukkaineen. Eletään toisen maailmansodan aikaa. Ilolinnut-romaanin alussa saksalaiset ovat juuri poistuneet Virosta, on vuosi 1939.

Naiset muuttavat rouva Kukkin johdolla saksalaiselta omistajalta jääneeseen ylelliseen taloon Tallinnan laitamalle. Pian kuitenkin tyhjiö täyttyy ja naisten talossa koetaan neuvostovallan tulo, kyyditykset ja ideologinen paine. Seuraavassa osassa saksalaiset joukot saapuvat. Tämä useiden miehitysten peräkkäisyys ja ylipäätään Viron moderni historia on suomalaisille tuntematonta, ja voikin toivoa, että rouva Kukkin talon tapahtumat herättävät halua eteläisen naapurimme menneisyyden tuntemiseen.

Rouva Kukk on entinen vallasnainen, joka on menettänyt asemansa ja vaurautensa mutta ei ihanteitaan. Hän on sivistynyt, ystävällinen ja moderni johtaja, kaukana klassisesta ilotalon madamesta. Hän huolehtii tytöistään, on ankara mutta oikeudenmukainen. Hän on taitava verkostoituja ja pystyy luovimaan poliittisissa karikoissa. Hänkään ei silti pysty suojelemaan tyttöjään sota-ajan väkivallalta.

Kyyditysten uhka ja moraalinen taipuminen hengenvaaran edessä ovat teosten tärkeitä teemoja. Sander sanoikin haastattelussa Turun kirjamessuilla, että symbolisella tasolla teokset kuvaavat, kuinka miehitysvallan alla ja poliittisessa paineessa kokonaiset valtiot joutuvat prostituoimaan itsensä.

Sarjan ensimmäisessä osassa on mukana historiallinen tositapahtuma. Juoneen kietoutuu suomalainen lentokone Kaleva, jonka neuvostoliittolaiset pommikoneet ampuivat alas 14.6.1940. Ja kakkososassa kuvataan takaumana erään historiallisen suurhenkilön intiimejä hetkiä Piritan hiekkarannalla dyynien suojissa. Jääköön henkilön nimi mainitsematta, jotta jännitys säilyy. Kesäöisen hiekkarannan kuvaus kuutamoineen ja Tallinnan siluetteineen on aistivoimainen, ja historiallisen tosihenkilön ulkomuoto kuvataan intohimoisin vedoin. Kääntäjä Kaisu Lahikainen on kirjoittanut iloksemme loisteliasta suomen kieltä. Teoksessa on myös hauskaa esinedramaturgiaa pariisilaishatun muodossa.

Mart Sander on taitava jännityksen rakentaja. Hänen kuvaamansa naiset eivät ole emansipaation etulinjassa, mutta vaikeissa paikoissa he pitävät yhtä ja tukevat toisiaan. Niin kuin pienet kansatkin ovat oppineet tekemään historian myrskyissä.