Hugo Raudseppin vuonna 1927 ilmestynyt näytelmä Sinimandria kertoo näytelmäkirjailija Andreas Kuslapuusta. Näytelmä alkaa hautajaiskohtauksella. Kuslapuu on kuollut, ja joukko juoppoja saattaa hänet hautaan. Haudantakaisen maailman väki pitää taiteilijaa haljuna kaverina, suurena keskinkertaisuutena ja onnettomana runoilijana. Koko porukka ajautuu kuitenkin Kuslapuun kirjoittaman näytelmän pyörteisiin, haaveiden saarelle Sinimandriaan. Näytelmäteksti on riimillistä proosaa, joka on täynnä leikillisiä kielikuvia, sanaleikkejä, paradokseja ja parodisuutta. Tyyliltään teos on groteskin liioitteleva.

Sinimandriassa kirjailija rakastuu kirjoittamansa näytelmän päähenkilöön, yltiöromanttiseen Pelargooniaan. Hän tahtoisi viedä neidon tämän sulholta Oleanderilta, onhan hänellä tekijän oikeus luomukseensa. Sinimandria-näytelmä irvii taiteilijoita, jotka ylentävät itsensä jumalan asemaan. Näytelmää on luettu myös 1920-luvun virolaisen yhteiskunnan allegoriana. Näytelmän henkilögalleriassa on yhteiskunnan koko kirjo: kerjäläisiä, alkoholisteja, presidentti, filosofi, runoilija ja pappeja.

Haudantakaisilla saarilla Kuslapuuta johdattaa piru nimeltä Sarvik. Paholainen toimii myös kirjailijan asianajajana tätä vastaan pidetyssä oikeudenkäynnissä. Näytelmä kulkee karnevalistisesta kohtauksesta toiseen, ja maailma vinksahtaa nurinpäin. Maan päältä siirrytään helvettiin ja helvetistä paratiisimaiselle maalle, merenneitojen luo. Karnevaalin henkeä noudattaa Kuslapuun kruunaaminen Sinimandrian valtiaaksi – samaan tapaan karnevaaleissa valtikan saa narrikuningas.

Taiteilija Kuslapuu on eräänlainen narri, yhtä aikaa ylennetty ja alennettu. Pirut pilkkaavat häntä, samoin näytelmän henkilöt. Toisaalta Kuslapuu on näytelmän tekijänä kaikkien hahmojensa yläpuolella, koska voi päättää, mitä näille käy. Kuslapuu julistautuu kirjoittamansa maailman kuninkaaksi, ja hetken häntä juhlitaankin Sinimandrian valtiaana. Valtakausi on kuitenkin varsin lyhyt ja näennäinen. Suurin hallitsija on presidentti, ja kansalaiset palvelevat Jumalanaan ja luojanaan Ahtia eivätkä taiteilijaa. Kuslapuu joutuu lopulta huomaamaan, että kirjailijan valta on olematon ja päätyy kärräämään sontaa kurpitsapenkkiin. Kottikärryjä työntävä Kuslapuu on tyytyväinen osaansa.

Raudseppin näytelmiä esittivät 1930-luvun Suomessa työväenteatterit. Suomalaista yleisöä kiinnostivat Raudseppin kansankomediat, joista suosituin on ollut Vetelys (Vedelvorst). Se esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1941. Kuluneena kesänä Janakkalan kesäteatteri esitti näytelmää Välitalo vapisee, joka oli 45 vuotta kielletty Virossa. Ensin näytelmän kielsivät saksalaiset ja myöhemmin neuvostoliittolaiset miehittäjät. Syynä oli näytelmän poliittinen allegorisuus: pieni Välitalo joutuu vuoron perään mahtavien naapuritalojen vallan alle. Raudsepp joutui itse poliittisen vainon kohteeksi ja kuoli vuonna 1952 vankileirillä Irkutskin alueella.

Hanna Samola

Elo 4/2010