Maimu Berg on monille suomalaisille Viron ystäville tuttu Suomen ja Viron suhteiden pitkäaikaisena edistäjänä. On Heidi Iivarilta ja Enostonelta kulttuuriteko, että pitkästä aikaa on mahdollista tutustua myös kirjailija Maimu Bergiin suomen kielellä.

Stalin Tallinnassa -kokoelma on edustava otos Bergin tuotantoa pitkältä ajalta. Mukana on novelleja 1990-luvun lopulta ihan tuoreisiin. Novellit on valinnut ja suomentanut Heidi Iivari. Mukana on myös Elo-lehdessä vuonna 2010 ilmestynyt Petteri Aarnoksen suomentama Äidin kanssa kävelyllä -novelli.

Yhdeksäntoista novellin alkuperäisen ilmestymisajan pitkä jänne tuo mukanaan sen, että kokoelman tekstit ovat temaattisesti ja tyylillisesti varsin erilaisia. Niissä liikutaan menneiden vuosisatojen piikatytön maailmasta hirmuhallitsijan lähipiirin hännystelykuvioihin ja Viron aseman puolustamisesta piinallisiin kohtaamisiin omien maanmiesten ja -naisten kanssa maailmalla.

Yhtä kaikki, Maimu Berg kirjoittaa napakkaa lyhytproosaa. Sen mukana pääsee monen eri ihmisen nahkoihin ja erilaisten sukupolvikokemusten äärelle. Bergin novellit toimivat kuin ihmisen mieli. Asiat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, vaan nopeina leikkauksina yli ajan, tunnelmien, ajatusten ja muistikuvien. Arkiset asiat, keholliset tuntemukset, tuoksut ja äänet vievät lukijaa erilaisiin ilon ja surun hetkiin, ympäristöihin ja ajallisiin kerrostumiin. Useissa novelleissa on minäkertoja, vaikka kaikki tekstit eivät ole omakohtaisia.

Kokoelman esipuheessa Heidi Iivari toteaa, että bergiläinen kirjoitustapa on ihan omanlaisensa. Maimu Bergilla on vahva lukeneisuus ja yhteys saksalaiseen kulttuuriin, ja itse ajattelen, että Bergin tyylissä on jotain ”thomasmannilaista”. Eli samaa viipyilevää nostalgisuutta, isojen, traagisten maailman tapahtumien kuvailua taustalle jäävänä kumuna, kun fokukseen nostetaan pieni, arkinen ja moniaistinen.

Samalla Bergin ilmaisun ja kerronnan monikerroksellisuudessa on jotain hyvin virolaista. Teksti voi olla samaan aikaan rapsakan lakonista ja tragikoomista. Se tekee pyörteitä ja äkkikäännöksiä, ja jättää lukijan välillä haukkomaan henkeään. Bergin rutikuiva huumori, paradoksien taju sekä ironinen ja vallaton kertojan ote on aina havainnoijan, ei totuudentorven. Kun tähän vielä lisätään ripaukset yliluonnollisuutta, anarkistisuutta ja itseironiaa, saadaan kokoelma mieleenpainuvia novelleja, joista monet ovat syvällisempiä kuin mitä pikku kertomusten muoto sinänsä antaisi ymmärtää. Bergin novelleja kannattaa jäädä pohtimaan jälkeenkin päin.

Virolaisuutta ja Viron historiaa käsitellään tavalla tai toisella useassa novellissa. Kirjoitelma kaivon pohjalta -novelli kuvaa vavahduttavassa muodossa virolaisille tuttua teemaa, Stalinin ajan kyydityksiä ja niiden seurauksia sosiaalisessa mielessä. Paljon asioita rivien väliin jättävä niukka ilmaisu edellyttää kuitenkin suomalaiselta lukijalta yleissivistystä ja hyvää historiatietoa, jotta novellin kaikki kerrokset avautuvat. Iivari on varustanut suomennokset selitteillä ja alaviitteillä, jotka auttavat suomalaista lukijaa ymmärtämään novellien kirjallisia ja kulttuurisia viittauksia.

Ajankohtaisuuttakaan ei tästä novellikokoelmasta puutu. Ukrainalaisten ”ja muiden vähemmistökansojen” venäläistämispyrkimykset, ”velttouteen ja sairaalloiseen suvaitsevaisuuteen” vajonnut Eurooppa sekä Ranskan sisäpolitiikka tulevat myös aiheina esille.

Kalervo Sammalvehrän temaattinen ja elegantti kirjan kannen ja sisäliepeiden graafinen suunnittelu tekee oikeutta tälle hienolle novellikokoelmalle.

Maimu Bergin lyhytproosassa on tarkkanäköisyyttä, yleisinhimillisyyttä ja yllätyksellisyyttä, joka on omiaan puhuttelemaa monenlaisia ja monen ikäisiä lukijoita.