Julkaistu: 1. syyskuuta 2010

Urmas Vadi

Hanna Samola

Kirjailijajutut alkavat usein kuvauksella haastateltavan lapsuudesta. Nuori sanataiteilija on kirjoittanut vihkot täyteen tarinoita, voittanut koulun kirjoituskilpailuissa ja ollut varma tulevasta kirjailijanurastaan. Tämä juttu ei ala niin.

Urmas Vadi ei kuulu niihin ihmisiin, jotka ovat olleet varmoja tulevasta ammatistaan jo alakouluiässä. Lopulta tarinoiden maailma veti nuoren miehen mukaansa, mutta sitä ennen Vadi ehti kokeilla tyystin toisenlaista alaa.

Peruskoulun jälkeen Vadi aloitti rakennusalan opinnot. Hänet lähetettiin harjoitteluun kaupungin ulkopuolelle talviselle jäätyneelle aukealle poraamaan maahan reikiä. Puoli päivää työskenneltyään hän pakeni aukealta ja koko rakentajakoulusta. Siinä syy kirjoittamiselle: on parempi olla kirjailija kuin rakennusmies.

Kirjailija radiossa ja laulujuhlilla

Vadin teoksille on ominaista lyhyt muoto ja napakka ilmaisu. Ehkäpä sen vuoksi Vadi sai taannoin erikoisen tehtävän.

Vuonna 2009 Tallinnassa järjestettiin 25. yleiset laulujuhlat. Väliajoilla kuorojen vaihtuessa yleisö kaipasi virikettä. Kahvi- ja pullaostosten lomassa se sai kuunnella Vadin kirjoittamia pieniä tarinoita. Laulujuhlien ohjaaja Andrus Vaarik oli pyytänyt Vadilta tekstejä ja antoi tälle vapaat kädet niiden laatimiseen. ”Kirjoitin kymmenen kuvausta kolmesta henkilöstä, jotka haluaisivat olla virolaisia ja laulaa. Jokaisessa kohtauksessa he ovat omaksuneet yhden ominaisuuden tai yksityiskohdan, joka virolaisilla on ja mikä myös heillä pitäisi olla. Näitä ovat esimerkiksi auto ja digitelevisio.”

Proosan, draaman ja laulujuhlatekstien lisäksi Vadi on tehnyt radiolle kirjallisuus- ja kulttuuriohjelmia. Viime kesänä eetteriin pääsi ohjelmasarja Keda sina viimati lugesid (Ketä luit viimeksi?), jossa 30 Virossa asuvaa kirjailijaa luki toistensa kirjoja ja kommentoi niitä. Se, kenestä kerrottiin edellisellä kerralla, esiintyi seuraavassa lähetyksessä. Radiolähetyksen idea on siis samankaltainen kuin Elo-lehden Kirjailija kirjailijasta -palstan. Vadi on tehnyt radiolle myös kuunnelmia.

Sähköisen viestinnän maailmaan päästään myös Vadin käsikirjoittamassa ja Jaak Kilmin ohjaamassa televisioelokuvassa Kohtumine tundmatuga (2005, Kohtaaminen tuntemattoman kanssa). Komedia kertoo televisiossa työskentelevästä tekstittäjästä, jonka päähän tippuu muukalainen Marsista. Marsilaisen tehtävä on selvittää lastenohjelman hahmojen Tippin ja Täppin salaisuus, sillä kaksikko muistuttaa marsilaisia itseään. Tekstittäjän päässä lymyilevä avaruusolio sanelee ohjelmien tekstit, ja entinen onneton tekstittäjä pääsee loistamaan ohjelmapäällikkönä, joka vetää vertoja Valdo Pantille. Lopulta elokuva kääntyy erikoislaatuiseksi rakkaustarinaksi.

Huumorin ja fantasian liitto

Vadin teoksissa on ovelaa ja äkkiväärää huumoria, joka voi sekoittua hyvinkin vakaviin aiheisiin. Kysyin kirjailijalta, onko virolaisilla omanlaistaan huumorintajua, joka poikkeaisi muunmaalaisten huumorista. Virolaisten huumori on Vadin mukaan hiipivää, umpimielistä ja salamyhkäistä. ”Se johtuu siitä, että meidät on yritetty nujertaa vuosisatojen ajan. Kun vieras valta on tullut, olemme piiloutuneet kaivoihin, viljapelloille, perunavakojen väliin, kuusen alle. Jos olisimme tehneet toisin, meidät olisi tapettu. Sen vuoksi huumori ei ole sellaista laakealla aukiolla huutamista.”

Vadi hyödyntää tuotannossaan suullista perinnettä, mytologiaa ja fantasiaa. Hänen lennokas näytelmänsä Lendav Laev (Lentävä laiva) pohjautuu venäläisiin ja muiden maiden kansansatuihin ja hyödyntää niiden arkkityyppisiä hahmoja. Mukana ovat tsaari tyttärineen, lohikäärme Gorynyts sekä uuninpankolla makaileva Ivan ja tämän veljet Aleksei ja Igor, jotka toruvat Ivan-parkaa tyhmyydestä. Jo näytelmän nimi viittaa venäläisen taruston kummaan kulkuneuvoon. Vadin versiossa Ivan lentää uunilla.

Osassa tekstejään Vadi kuvaa todellisuudessa eläviä tai eläneitä ihmisiä, mutta sekoittaa joukkoon kuvitelmaa. Elävistä ihmisistä kirjoittaminen totuutta muunnellen on aina riskipeliä. Joku saattaa loukkaantua tai ottaa kaiken liian tosissaan. On myös henkilöitä, joiden kustannuksella ei saa pilailla.

Vadin kirjoittaman musikaalin päähenkilö on kuuluisa laulaja, virolaisten jumaloima Georg Ots. Kirjailija pelkäsi, että joutuu keski-ikäisten naisten nirhaamaksi, jos muuttaa liikaa Otsin henkilökuvaa. Musikaalissa Ots on suuri ja traaginen sankari, mutta koko muu maailma mieletön ja sekava.

Georg Ots on siis miltei tabu: niin suuri, ettei hänestä sovi paljon puhua. Kysyin Vadilta, millaisia tabuaiheita Virossa on. Arat aiheet vaikuttavat olevan samankaltaisia kuin Suomessa. Uskonnosta ja maahanmuuttajista voi olla vaikea kirjoittaa niin, ettei joku loukkaantuisi. ”Kirkon, jumalan ja luterilaisuuden teemat suivaannuttavat ihmisiä. No, ja olemme tietenkin hieman muukalaispelkoisia. Tarina, jossa homoseksuaali kiinalainen muslimi ryhtyy presidentiksemme, voisi olla arveluttava”, Vadi toteaa.

Mitä teatterissa tapahtuu?

Teatterilla on Vadin mukaan vahva asema nyky-Virossa, ja ihmiset käyvät teatterissa ahkerasti. Vadia harmittaa vain se, mitä ihmiset käyvät katsomassa. Suosittuja ovat pikkuporvarilliset pilailut ja melodramaattiset murhenäytelmät. Kiinnostavaakin teatteria toki tehdään. Viime aikoina Tartu Uus Teater on esittänyt Vadin kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Peeter Volkonski> viimane suudlus (Peeter Volkonskin viimeinen suudelma). Pärnun Endla Teaterin ohjelmistossa on ollut näytelmä Ballettmeister (Balettimestari). Ballettmeisterin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1940. Presidentti Päts kyyditetään Kazaniin ja suljetaan mielisairaalaan. Häntä vapauttamaan lähetetään miesnelikko, jonka kerrotaan olevat kansantanssiryhmä Sõleke. Moskovan junan ravintolavaunussa miehet pakotetaan tanssimaan, ja he onnistuvat hämäämään yleisönsä, vaikka eivät ole tanssineet koskaan aikaisemmin.

Peeter Volkonskista kertovassa näytelmässä on vain kaksi henkilöä, joista toista esittää Volkonski itse. Toinen on nuori nainen, jonka roolissa on Laura Peterson. Näytelmä kertoo tarinan kertomisen mahdollisuudesta.

Tällä hetkellä Vadi kirjoittaa romaania. Käsikirjoitus on jäänyt keskeneräiseksi, koska kirjailija ottaa vastaan tilaustöitä, jotka vievät ajan romaanilta. Syntyi kokonaan toinen romaani kirjailijasta, joka alkaa kirjoittaa romaania, mutta työ keskeytyy toistuvasti tilaustöiden vuoksi. Kirja koostuu näistä tilaustöistä. Työn alla on myös näytelmä Kaunitar ja koletis (Kaunotar ja hirviö), jonka Vadi aikoo ohjata itse.

Vadi on julkaissut novellikokoelmat Kui klosetist kerkib kloaak (1996), Suur sekund (1999), Unetute ralli (2002) sekä osallistunut kokoelmiin Hea raamat (1998) ja Emajõe kondor (2002). Jutussa mainittujen näytelmien lisäksi hän on kirjoittanut näytelmät Varasta veel võõraid karusid (1999) ja Elvis oli kapis! (2006).

Heli Laaksonen on suomentanut Vadin novellit Muna, Leipä, Elvis, Unissakävelijä ja Kirje Elvis Preslille. Laaksonen on kääntänyt myös näytelmän Kohtume trompetis! (2005, Tapaamme trumpetissa!).


Elo 4/2010


Lue myös


Annika Hussar

Nimekalendrid

Eestlased tähistavad eeskätt sünnipäeva, seda nii pereringis kui ka töö juures, koolis jne. Nimepäeva traditsioon ei ole Eestis kuigi elav. Määrav on ilmselt olnud eestlaste luterlik taust, mis tähendab,…
subject

Kieli kysymyksessä
Järvi Lipasti

Kyllä ja küll

Viron sanalla küll ja suomen sanalla kyllä on yhteinen alkuperä (vrt. ee küllalt ja sm kyllin, ee küllus ja sm kyllyys), joka on alkujaan ilmaissut jonkin suurta määrää. Molemmissa kielissä näitä partikkeleita…
subject

Mai Beilmann ja Anu Realo

Õppides usaldama

Üldine usaldus ehk inimeste valmisolek teisi (muuhulgas võõraid) inimesi ilma kohese vastuteene ootuseta usaldada on kui liim, mis ühiskonda koos hoiab ja seeläbi inimeste vahelist koostööd soodustab.…
subject