Adjektiivien vertailumuodoissa suomen komparatiivi ja viron keskvõrre muistuttavat paljon toisiaan. Sen sijaan viron superlatiivia – ülivõrre – ei ylensä tehdä muoto-opillisen vartalovokaalin avulla, kuten suomessa, vaan se muodostetaan sanan kõige ja komparatiivin avulla: ilusam on kauniimpi, kõige ilusam kaunein.

Käytäntöä voi tosin täsmentää sillä, että virossa on runsaasti myös suomen kaltaisia i:llisiä superlatiiveja, esimerkiksi juuri ilusaim (kaunein). Muita tavallisia: parim (paras, myös: kõige parem), halvim (huonoin, myös: kõige halvem). Valinnan yksinkertaisen (ilusaim) ja sanaliittosuperlatiiviin (kõige ilusam) välillä eräs akateeminen kielioppi toteaa riippuvan mutkikkaasti eri muotoryhmistä, mutta riittäköön tässä vain huomio, että kaikista viron laatusanoista yksinkertaista superlatiivia ei voi lainkaan muodostaa. Hapanta tarkoittavan hapun superlatiivi on pelkästään kõige hapum; ”hapuim” ei käy. Muita vastaavia tapauksia ovat kõige priim (vapain) tai kõige karmim (julmin, ankarin).

Suomessa sekä komparatiivi että superlatiivi muodostetaan johdonmukaisesti eri sananvartaloihin liittyvillä vertailupäätteillä, mitä nyt hyvä-sanan vertailussa vartalo vaihtuu: parempi; paras t. parhain.

Mikä sitten on suomen kielen rakenne kaikkein kaunein? Iso suomen kielioppi kertoo, että sana kaikkein – samoin kuin puhekielestä tuttu kaikista – kuuluu superlatiivin harvoihin määritteihin. Se on siis tehosteilmaus, jolla oikeastaan vertaillaan superlatiiveja keskenään: seuraavaksi kaunein, kaikkein kaunein. Muoto kaikista kaunein on tuttu varsinkin lasten ja nuorten kielestä, ja siksi hämmästyin aika lailla, kun huomasin sen hiljattain harhautuneen myös ison päivälehden uutiskieleen.

Rakennetta kaikkein kaunein voi tulkita niinkin, että suomen muoto-opillinen vertailujärjestelmä ei enää täysin vastaa huutoonsa. Kielenkäyttäjät ovatkin selvästi ja pitkään hakeneet superlatiivia valovoimaisempia ilmauksia, oli ilmiön perimmäinen syy sitten kielessä, mainosmielessä tai yhteiskunnan pinnallistumisessa. Suomeen lienee positiivin, komparatiivin ja superlatiivin rinnalle jo vakiintunut ylisuperlatiivi: kaunis, kauniimpi, kaunein, se kaikkein kaunein. Ja koska kehitys ei koskaan lopu, niin ensi vuosikymmenen yliylisuperlatiivi on sitten varmaan terahyggeupea; onhan sikamakeet ja megasikahyvätkin kulutettu puhki jo vuosikymmeniä sitten, eikä gigatkaan riitä enää mihinkään.