Ville Hytönen

Eesti on My Mind

Sammakko, 2018

Eesti on My Mind on Ville Hytösen päiväkirja, jonka päähenkilö on hän itse. Sivuosissa ovat postikortit Tallinnasta ja myöhemmin kauempaa Virosta. Kuvien sekaan eksyy virolaisia kulttuuri-ihmisiä ja tavallisia hemmoja ja mummoja, sekä virolaisia että venäläisiä.

Sanoinko päiväkirja? Muodikkaampaa olisi sanoa vlogi. Kyseessä on kyllä kirjan muotoon pakattu teksti, mutta kuvat ovat niin eläviä, että yhtä hyvin voisi kuvitella Hytösen kulkemassa selfiekepin kanssa ympäri Viron kyliä ja syrjäisiä kolkkia välittämässä suomalaisille tiedotteita tuntemattomasta todellisuudesta. Videokuva vain on tällä kertaa muuttunut tekstiksi.

Hytösen merkintöjen Viro on kuin uusi ikkunakarmi lahoavassa puutalossa, jonka pihaan omistaja on pysäköinyt Teslan. Karmi antaa talolle raikkaamman ilmeen, Tesla lähettää signaalin, että täällä arvostetaan menestystä ja nykyaikaista teknologiaa, mutta ikkunan sisäpuolella näkyy vuosien saatossa kellastunut pitsiverho. Ikkunan väliin on kosteuden karkottamiseksi laitettu suolasirotin, jonka ympärillä lojuu kuolleita kärpäsiä. Jostain tuon digitaalisen optimismin ja elämän vääjäämättömyyden sekä kummallisten ristiriitojen väliltä myös reportteri Hytönen lähettää meille tiedotteita.

Ote on laaja, postikortteja tulee joka puolelta Viroa, ja jokaisesta paikasta kirjoittaessaan Hytönen käy kiitettävästi keskustelua myös Viron menneisyyden kanssa. Sillä noita virolaisille tyypillisiä stereotypioita, ennakkoluuloja sekä suhtautumista elämään ja muihin kansoihin ei vain ole mahdollista ymmärtää tuntematta Viron menneisyyttä. Kuten Hytösen kirjoituksetkin toistuvasti osoittavat, menneisyyden kaivelukaan ei kovin usein anna vastauksia, ennemminkin syntyy uusia kysymyksiä. Sekin on tärkeää. Kysymysten esittäminen johtaa lopulta aina vastausten etsimiseen. Se taas kasvattaa tietämystä ja sivistyneellä ihmisellä on tunnetusti paremmat mahdollisuudet ymmärtää maailmaa selvemmin kuin asiaa tuntemattomalla. Niin se on kai ollut antiikin ajoista lähtien ja pitänee paikkansa edelleen.

Hytösen kirja on kirjoitettu ensisijaisesti suomenkieliselle lukijalle, mikä itsessään osoittaa, että tarpeeksi suuri osa suomalaisista on muodostanut uudenlaisen suhteen Viroon ja löytänyt sieltä uudenlaiset kiinnostuksen kohteet. Juuri heille voi kirjoittaa matkaoppaan, joka kattaa koko Viron eikä keskity sellaisiin aiheisiin kuin halpa viina, halpa viihde ja yöelämä, matkaoppaan, jossa kerrotaan ihmisten suhteesta historiaan ja nykypäivään, Tallinnan lisäksi myös setoista, hiidenmaalaisista ja jopa Kihnun Virvestä. Tämä onkin yksi kirjan suurimpia vahvuuksia.

Vaikka suurin osa kirjasta painottuu Tallinnaan, ja jotkut aiheet tahtovat eri kohdissa toistua, Hytönen onnistuu taikomaan jokaisesta ilmansuunnasta jonkin hahmon tai tarinan, mikä tekee roadtripin seuraamisen kiinnostavaksi ja sympaattiseksi. Virolaisena näitä rivejä kirjoittaessani käyttäisinkin juuri sanaa sympaattinen. Tiedän, että monilla suomalaisilla on lämpimiä tunteita Viroa kohtaan. Mukavaa. Vielä mukavampaa on lukea noita tunteita kirjoitettuna. Hytösen kirja loppuu varsin intohimoiseen rakkaudentunnustukseen Virolle. En ole tottunut, että kotimaatani kohtaan ilmaistaan niin suuria tunteita, punastuinkin vähän. Hytösen kirjalliset askeleet Virossa lukemisen arvoiseksi tekee kuitenkin se, että hänen kirjoituksistaan kuultaa halu ymmärtää Virossa asuvia ihmisiä, heidän kummallisuuksiaan, omalaatuisuuttaan ja ristiriitaista käytöstään, ja selittää päätelmiään lukijoille. Myös silloin, kun hän ei ole virolaisten kanssa samaa mieltä.

Hytönen löytää Virosta ristiriitoja hyvin ja huonosti pärjänneiden väliltä, virolaisten ja vironvenäläisten väliltä sekä menneisyyden ja nykypäivän väliltä. Kirjan lukeminen voisi tässä valossa olla kiinnostavaa myös virolaisille.

Virolaisilla on valitettava taipumus usein pitää itseään hieman suomalaisia parempina, ilmeisesti jotain 90-luvun uhmaa. Toisaalta loukkaannumme aina, jos suomalainen ei ihailekaan meitä tarpeeksi vaikean historiamme tai nykyaikaisten saavutustemme takia. Tämä kirja tarjoaa mahdollisuuden tutustua siihen, mihin suomalainen Virossa ihastuu. Voi olla kiinnostava huomata, että edes positiivisissa asioissa mielipiteet eivät aina käy yksiin.

Riho Laurisaar
Suomennos Katariina Suurpalo
Elo 2/2019