Viron presidentti Alar Karis osaa soittaa viulua ja muuttaa hiiren DNA:ta. Politiikassa hän on uusi tulokas, jonka ihanne on viisas ja älykäs kansa

Postimees-lehti haastatteli Viron kansallismuseon johtajaa Alar Karista tammikuussa 2021:
Onko teillä poliittista kunnianhimoa?
- Vain museopoliittista.
Joten ensi vaaleissa ette asetu ehdolle?
- En. Olen ollut hyvin lähellä politiikkaa ja tiedän, että en sovi sinne…
Entä presidentiksi?
- Sitä on ehdotettu minulle. Mutta kriteerini presidentille ovat hyvin korkealla ja ymmärrän, että en sovellu. Olen sen verran jalat maassa, että ymmärrän, että se aiheuttaisi lisää huolia niin minulle kuin valtiolle…

Yhdeksän kuukautta myöhemmin, 11. lokakuuta, Alar Karis vannoi virkavalan Viron uutena presidenttinä. Se oli 63-vuotiaan yliopisto- ja hallintomiehen ensimmäinen askel valtakunnallisessa politiikassa.

Kun Karis piti virkaanastujaispuheen kullanhohtoiset presidentin käädyt kaulassaan, olemuksessa ei näkynyt enää epäröinnin häivää. Rooli oli selvä.

”Haluan olla tasapainottaja ja tarvitaessa sovittelija”, hän sanoi.

Syksyn aikana Viron lehdistössä on piirtynyt kuva epäpoliittisesta älyköstä, joka on valjastettu valtion johtoon. Karisilla ei ollut vaalikampanjaa, vaan hän suostui virkaan. Mielenmuutostaan hän on perustellut sillä, että ympäröivät ihmiset vakuuttivat hänellä olevan tarvittavat ominaisuudet.

Parlamentin puhemies Jüri Ratas pyysi Karisia ehdokkaaksi vain viisitoista päivää ennen ensimmäistä äänestyskierrosta parlamentissa eli riigikogussa, jonka tehtävä presidentin valinta ensisijaisesti on. Virossa pelättiin vaalin muuttumista farssiksi, jos se ei onnistu tehtävässä. Karis totesi itseironisesti olevansa hätäehdokas.

Samantapaisessa tilanteessa Viron maatalousyliopiston rehtori Karisia pyydettiin Tarton yliopiston rehtoriksi 2007 sen jälkeen, kun kukaan halukkaista ei saanut tarpeeksi kannatusta. Karis on sanonut, ettei hänen ole tarvinnut pyrkiä virkoihin. Aina on pyydetty.

Kansa hyväksyi hätäehdokkaan nopeasti: kun elokuussa vain viisi prosenttia kannatti Karisia presidentiksi, syyskuussa puoltajia oli jo 68 prosenttia, käy ilmi Kantar Emorin kyselystä.

Viron lehdistön syksyisessä läpivalaisussa Karisin menneisyydestä ei ole paljastunut luurankoja.

Sen sijaan kävi ilmi, että molekyyligeneetikko ja kehitysbiologi Karis kuuluu kansainvälisesti siteeratuimpien virolaistutkijoiden joukkoon. Hän tietää, kuinka voi muuttaa hiiren DNA:ta. Hänellä on jopa ollut hiirten jalostukseen erikoistunut yritys.

Tutkimukseen Karis keskittyi pääosin 1990-luvulla. Hän työskenteli tutkijana Tarton yliopiston lisäksi Hampurissa, Lontoossa ja Rotterdamissa. Jo aiemmin, 1987 hän oli väitellyt eläinlääketieteestä Minskissä.

1980-luvulta valokeilaan nostettiin myös viihdetaiteilija Karis. Aloitteleva tutkija ja nuori perheen isä tienasi kiertämällä viikonloppuisin kolhoosien juhlissa kantribändissä Rentaablus. Hän oli bändin viulisti.

Vaimonsa, Tarton kaupunginmuseon johtajan Sirje Karisin, Alar Karis tapasi jo lukioaikana maineikkaassa Miina Härman yhtenäiskoulussa Tartossa. Heillä on kolme aikuista lasta ja viisi lastenlasta. Miina Härman koulun merkitystä kuvastaa se, että se mainitaan jopa presidentin virallisessa elämäkerrassa.

Juorulehdistö on kuvannut pariskunnan kiinteistöt. Omakotitalo Tarton lähellä ja hirsimökki jokilaaksossa Etelä-Virossa edustavat hillittyä makua.

Vaikka Karis on politiikassa uusi tulokas, yhteiskunnallisena keskustelijana hän on esiintynyt ennenkin. Ensimmäisenä vuotenaan valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana 2013 Karis varoitti luottamuskriisistä ja huomautti Viron hallitukselle, ettei koko kansa ole saanut osaansa valtion taloudellisesta menestyksestä.

Kahdeksan vuotta myöhemmin presidentti Karis toisti ajatuksen virkaanastujaispuheessaan:
”Olen yhä sitä mieltä, ettei Viron menestystarina ole saavuttanut kaikkia. Ja hieman idealistisesti toivon, ettei kukaan väestöstämme kokisi olevansa ylimääräinen tai hylätty.”

Karisin kansainvälinen kokemus on arvioitu vähäiseksi, mutta ei hän huomiotta ole jäänyt ulkomaillakaan. Suomen Leijonan komentajamerkin hän sai 2013 Tarton yliopiston Suomi-suhteiden edistämisestä. Hänellä on myös Belgian, Ruotsin ja Latvian myöntämät ansiomerkit, ja hän on toiminut Chilen kunniakonsulina.

Akateeminen tausta näkyy Karisin tavassa vastata yhteiskuntaa jakaviin kysymyksiin.

Kun venäjänkielinen lehdistö kysyi presidenttiehdokkaan näkemystä venäjänkielisen koulun tulevaisuudesta ja siirtymästä vironkieliseen opetukseen, Karis vastasi kehottamalla välttämään yksinkertaisia ratkaisuja. Parhaillaan olosuhteet eivät suosi siirtymää, mutta hän kannustaa panostamaan viron kieleen päiväkodeissa. Viron venäjänkielisillä alueilla presidentti aikoo puhua venäjää.

Kun Postimees-lehden toimittaja kysyi, kuinka paljon Viro voi vastaanottaa siirtolaisia, Karis vastasi tarvitsevansa vastaukseen laajemman tietokannan.

Kun kysymys koski siirtymää hiilidioksidittomaan sähköntuotantoon, Karis peräänkuulutti keskustelua vaihtoehdoista, kun tuhannet ihmiset menettävät toimeentulonsa. Yksi vaihtoehto on maksaa alalta eläkkeelle siirtyville 75 prosenttia palkasta, hän ehdotti.

Ilmaston lämpenemisen hillitseminen ja koronapandemian pysäyttäminen ovat aiheita, joiden käsittelyssä Karis alleviivaa luonnontieteilijätaustaansa.

Joka tapauksessa Karis on osoittautunut sanankäyttäjäksi, joka osaa ilmaista näkemyksensä leimautumatta tietyn aatemaailman tai puolueen edustajaksi.

Virkaanastujaispuheessa hän asetteli sanansa näin:
”Olen tehnyt tiedettä ja uskon tieteeseen, tiedeperustaiseen käsitykseen ympäröivästä. Jos rokotteesta toistaiseksi luopunut, ollessaan hämmennyksissä, kysyisi minun suositustani, niin suosittelen harkitsemaan uudelleen ja antamaan rokottaa itsensä tai läheisensä.”

Karis on haastatteluissaan toistanut yhtä pääviestiä. Ihanne ja päämäärä on, että Virossa eläisi viisas ja älykäs kansa, ”tark rahvas”. Tähän toiveeseen hän myös päätti ensimmäisen puheensa presidenttinä:
”Mis muud, kui tarkust Eestile!”