Julkaistu: 7. marraskuuta 2019

Hiljaisuuden vangit

Katariina Suurpalo

Elokuvaohjaaja Martti Helden toinen täyspitkä elokuva Skandinaavia vaikus on erittäin kaunis ja liikuttava teos. Se kertoo monimutkaisista perhesuhteista ja menneisyyden traumojen ja syyllisyyden mykistävästä vaikutuksesta. Elokuva näyttää kolme variaatiota samasta tapahtumasta. Nuori mies pääsee vankilasta, ja kotimatkalla hänet poimii auton kyytiin pikkusisko. Ensimmäisessä osassa mies kertoo oman versionsa tapahtuneesta siskon ollessa vaiti, sitten elokuva alkaa uudelleen ja äänessä on vain sisko. Kolmannessa osassa, joka vaikuttaa siltä todennäköisimmältä versiolta tapahtuneesta, kumpikaan heistä ei sano ennen loppua sanaakaan.

Tarinan tunnistaa virolaiseksi, ja viron kielen ystävälle pitkät monologit ovat kuin musiikkia korville. Elokuvan nimestä voisi kuitenkin päätellä, että tähtäin on ulkomaisilla markkinoilla. Toisin kuin hiljaisuus, skandinaavisuus ei varsinaisesti yhdisty Viroon sen enempää kuin Suomeenkaan. Kauempaa katsottuna Skandinavia ilmeisesti kuitenkin on se kiinnostavin nimi Pohjois-Euroopalle.

Ohjaaja Martti Helden mukaan elokuva ei ole ollut Virossa mikään suuri myyntimenestys, ei se ehkä olekaan tarkoitettu suurelle yleisölle. Sen sijaan se on menestynyt hyvin kansainvälisillä festivaaleilla. ”Elokuvassa saattaa olla virolaiselle aika paljon käsiteltävää, peiliin on vaikea katsoa”, Helde kertoi Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalilla Helsingissä. Elokuva saa epäilemättä myös suomalaisen vaikenijan pohtimaan käyttäytymismallejaan.

Myös elokuvan musiikki on herättänyt huomiota, Helde on kertonut, että hän pyysi säveltäjä Mick Pedajaa kirjoittamaan musiikkia, joka kuulostaisi hiljaisuudelta. Elokuvan mustavalkoinen maailma ja luminen maisema kaikessa graafisuudessaan vielä korostavat hiljaisuutta. Päärooleissa nähdään Rea Lest ja Reimo Sagor, joka palkittiin keväällä vuoden parhaana elokuvanäyttelijänä.

Skandinaavia vaikus kysyy, miksi meidän on vaikeaa puhua läheisillemme, miksi emme voi puhua vaikeista asioista ja miksi pitkittynyttä hiljaisuutta on yhä vaikeampi rikkoa? Tämän elokuvan perusteella pohjoinen hiljaisuus on helppo tuomita. Väkisinkin ajattelee, miten paljolta välttyisimme, jos saisimme suumme useammin auki ja miten monesti täytämme hiljaisuuden aukot omilla virheellisillä kuvitelmillamme toisista ja heidän aikeistaan.

Mutta jotain kipeän kaunista hiljaisuudessakin on. Kolmannessa osassa ollaan lopulta sellaisessa tilanteessa, jossa jotain on pakko sanoa. Muutamasta sanasta ja kosketuksesta syntyy yhteisymmärrys, joka on vähintään yhtä voimakas kuin kaikki ensimmäisten osien sanat yhteensä. Voi helposti yhtyä Martti Helden sanoihin: Hiljaisuus tarkoittaa sanojen puuttumista, ei ajatusten puuttumista.


Elo 5/2019


Lue myös


Kieli kysymyksessä
Annika Hussar

Nimipäiväkalenterit

Virossa juhlitaan näyttävästi syntymäpäiviä, mutta nimipäiväperinteet eivät ole koskaan olleet erityisen eläviä. Syynä on ilmeisesti virolaisten luterilainen tausta, josta johtuen pyhimykset eivät ole…
subject

Suomalaisena Virossa
Andreas McKeough

Sanan voima

Viron kielen oppiminen on suomen puhujalle mielestäni suhteellisen helppoa, jos motivaatiota ja sinnikkyyttä oppimiseen riittää. Oppimisprosessia tietenkin helpottaa maahan asettuminen, sillä tällöin kuulee…
subject

Viron kielen vuosi
Karl Pajusalu

Virolaisuuden juuret

Viron tasavallan sadantena juhlavuonna on toistuvasti tarkasteltu niin Viron valtion lähtökohtia kuin sitä tukevan virolaisuuden perusteita. Mitä on se oleellinen ja ainoalaatuinen, joka sisältyy sanaan…
subject