Maaliskuun toinen päivä vuonna 2020 on kääntynyt iltapäivän puolelle. Helsingistä, Kallion Kaikukadulta lähtee eetteriin IDA Radio Helsingin ihka ensimmäinen lähetys – Hanna Ojasen juontama Staying Alive. Kaikukadun ympäristöön on kehittynyt Helsingin yöelämän keskipiste, jonka muodostavat lukuisat baarit ja klubit: Kaiku, Post Bar, Kuudes Linja, Siltanen. Juuri Kaiku-klubin alapuolelle on asettautunut IDA Radio Helsingin päämaja, jonne johtaa pieni ruosteenpunainen ovi. Siitä tuli heti toiminnan alkumetreillä lähes yhtä tunnettu ja tunnistettu maamerkki kuin oli IDA Raadio Tallinnan ensimmäinen koti, sininen merikontti Telliskivessä.

Vaihtoehtokulttuuria välittävän nettiradion Helsingin haara vietti siis hiljattain nelivuotisjuhliaan, mutta Ats Luikin, Natalie Metsin ja Robert Nikolajevin perustamalla IDA Raadio Tallinnalla täyttyy toukokuussa jo kuudes toimintavuosi. Vuosien varrelle mahtuu 200 ohjelmasarjaa, kymmeniä tuhansia tunteja musiikkia ja keskusteluohjelmia sekä lukemattomia IDAn studiossa vierailleita ihmisiä meiltä ja muualta. Kun tähän lisätään Helsingin noin 150 ohjelmasarjaa, saadaan lopputulokseksi omalaatuinen organismi, joka kerää elinvoimansa Viron ja Helsingin kulttuurikentän entusiasmista, voimistaa sitä ja heijastaa Zeitgeistia.

Kosiomatkalle Helsinkiin

Ajatus laajentumisesta Helsinkiin hiipi IDAn tekijöiden mieliin jonkin aikaa Tallinnassa otettujen ensi askelten jälkeen. Robert ja Natalie lähtivät Post Bar -klubin vetäjien luokse tunnustelemaan, mitä nämä ajattelisivat voimien yhdistämisestä. Kävi ilmi, että määränpäässä oli jo ehditty pyöritellä ajatusta vaihtoehto-orientoituneesta radiosta. Etenkin, koska monelle paikalliselle underground-dj:lle 15 vuoden ajan kodin tarjonnut Bassoradio oli vuonna 2019 yllättäen muuttanut konseptiaan ja kollektiivi oli hajonnut. Robert ja Natalie saivat helsinkiläiset vakuuttuneiksi kokemuksillaan ja tiedoillaan – ja loppu onkin jo nettiradiohistoriaa, jonka kronologiaan tosin mahtuu melkoisesti niin yritystä ja erehdystä kuin force majeurea. Kun radiota oli tehty Helsingissä noin kuukausi ja Robert oli muuttanut kaupunkiin johtaakseen prosesseja, korona sulki ison osan maailmasta. Robertin asunto sai luvan palvella jonkin aikaa myös IDA Helsingin studiona, josta hän lähetti etukäteen tallennetut ohjelmat verkkoon.

Paikalliset legendat

Vapaaehtoisuuteen perustuville hankkeille tyypilliseen tapaan myös IDA Helsingin tekijäkunnassa on neljän vuoden aikana ollut vaihtuvuutta. Jotkut ovat vaihtaneet alaa, toiset muuttaneet muualle. Alkuperäisestä tiimistä ovat jäljellä vielä Heikki Vaht ja Eric Filipus, joista jälkimmäinen asuu nykyään Barcelonassa ja hoitaa lähinnä sähköposteja. Robertin mukaan vapaaehtoiset tuottajat ovatkin Helsingin radion sydän ja kantava voima. He pyörittävät päivittäistä toimintaa ja tekevät sitä koko sielullaan. Mukana on muun muassa Britanniasta sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikasta Helsinkiin muuttaneita nuoria, joille radiotyö on erinomainen tapa tutustua paikalliseen skeneen ja yhteisöön. Robert itse palasi jo muuan aika sitten Tallinnaan ja hän luonnehtii Helsingin haaraa omatoimiseksi organismiksi, jonka sykettä seurataan jatkuvasti etänä, sillä isommat päätökset kulkevat edelleen pääkonttorin kautta.

Atsin mukaan Helsinkiin rantautumisen ajoitus oli ihanteellinen, sillä monet dj:t olivat Bassoradion hajoamisen myötä jääneet tyhjän päälle ja he hyppäsivät innolla IDAn kyytiin. Hän arvelee, että ellei näin olisi käynyt, IDA Helsinki olisi jäänyt sisällöltään hieman marginaalisemmaksi. Nyt Ats ja Robert haluaisivat kuitenkin päinvastoin laajentaa IDA Helsingin tyylikirjoa esimerkiksi muutamalla countryn, klassisen musiikin tai rockin teemaohjelmalla. Vaikka kanavalta tulee nytkin kaikkea industrialista ja puheohjelmista hip-hopiin ja reggaehen, pääpaino on klubimusiikissa. Tämä on sinällään loogista, sillä klubikulttuuri on Suomessa vakiinnuttanut asemansa jo aikaa sitten ja se on kansainvälistä, minkä vuoksi dj:itäkin on enemmän. Vertailukohdaksi he tuovat Tallinnan aseman: kun sen musiikkitarjonta alkoi kallistua klubimusiikkiin, tekijät alkoivat itse täyttää ohjelma-aikaa kaikilla mahdollisilla muilla musiikkityyleillä. Atsin mukaan on myös mukava nähdä, kuinka paikalliset legendat – esimerkiksi Jimi Tenor – tulevat IDA Helsinkiin tekemään ohjelmaa. Tietäjät tietävät myös, että Windows95Man veti IDA Helsingissä Teemu Keisteri Showta jo paljon ennen Suomen euroviisukarsintojen voittoa. Vieraita on runsaasti, muun muassa kansainvälisiä dj:itä, jotka ovat tulleet esiintymään lähiseudun klubeille, tai Helsinkiin keikalle tulleita virolaisia dj:itä, jotka käyvät samalla kertaa myös IDAssa. Lisäksi Tallinnan IDAn ohjelmistoa lähetetään uusintana Helsingissä ja päinvastoin. Helsingissä lähetykset alkavat tuntia myöhemmin kuin Tallinnassa, ja niinpä onkin havaittu, että osa Helsingin aseman kuuntelijoista nauttii myöhäiset aamukahvinsa Tallinnan IDAn seurassa. Robertin mukaan tuoreimmat tilastot kertovat, että kolmasosa Tallinnan aseman kuuntelijoista on Suomessa ja päinvastoin.

Hiomaton timantti

Pullonkaula, joka jarruttaa IDA Helsinkiä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan, on klassinen rahakysymys. Tallinnassa Telliskivi ei peri IDAlta vuokraa uusista tiloista, joihin radio muutti kutsumattomien vieraiden käytyä ryöstöretkellä merikontissa. Suomessa sen sijaan on löydettävä rahat myös vuokraan. Vaikka kyse on Robertin mukaan Helsingin mittakaavassa pikkurahoista, kuukausittaisesta pakollisesta menoerästä suoriutuminen vaatii ponnisteluja. Niinpä ihanteellisella paikalla sijaitseva studio on sisustukseltaan ja ulkoasultaan varsinainen hiomaton timantti. Kukaan ei pane rosoisuutta pahakseen ja Kaiun väki on mielissään IDAn olemassaolosta. ”He ovat koko ajan kartalla kaikesta ja suurin osa sikäläisillä klubeilla säännöllisesti soittavista dj:istä on myös meidän juontajiamme”, Robert kertoo.

Robert itse on hakenut Suomessa kolmea tai neljää apurahaa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tällä hetkellä tiimi pyrkii kutistamaan kulut mahdollisimman pieniksi, jotta tuottajille voitaisiin tulevaisuudessa maksaa palkkaa. Tallinnassa on jo aloitettu yhteistyö apurahahakemuksia kirjoittavien ammattilaisten kanssa, ja myös Helsingissä pyritään löytämään yhteistyökumppaniksi henkilö, joka olisi perillä paikallisista rahoitusmahdollisuuksista ja kykenisi hakemaan toiminnalle tukea tuloksellisesti.

Eetterin ulkopuolelle

Suunnitelmia ja unelmia IDAn väellä riittää niin Tallinnan kuin Helsingin varalle. Tallinnassa radiolähetykset laitetaan toisinaan tauolle paikallisilla klubeilla järjestettävien IDA Off Air -tapahtumien ajaksi. Niissä esiintyy sekä IDAn omia radioääniä että vierailijoita. Kun korona-ajan kokoontumisrajoitukset pari vuotta sitten lieventyivät, myös IDA Helsinki muutti Post Barin johdolla konttiin, mikä mahdollisti yleisötapahtumien järjestämisen ulkotiloissa. Jokin aika sitten alkoi tapahtumasarja, jossa IDA Helsingin tuottajat soittavat levyjä Kaiku-klubin Kammarissa.

Yksi asia, joka Helsingissä tehtiin jo ennen Tallinnaa, on videokuvan lisääminen lähetyksiin niin, että kuulijat näkevät reaaliajassa, mitä studiossa tapahtuu. Nykypäivänä juuri videon avulla saadaan kiinnitettyä yleisön huomio, ja kuvan käyttö on omiaan lisäämään myös vastavuoroisuutta. Robert kertoo, että jo pelkästään jonkun studiossa olijan hauska T-paita kirvoittaa kommentteja ja palautetta. Ats toteaa, ettei hän itse ole kovin innostunut kuvatuksi tulemisesta lähetyksessä – mutta myöntää samalla, että tieto New Yorkin Loft Radion studion videokuvasta innostaa kyllä klikkaamaan taajuudelle. Robert raottaa hieman salaisuuden verhoa ja kertoo, että videokuvaa aletaan saada verkkoon myös IDA Tallinnan toimistosta ehkä jo kuluvana keväänä. Hän kuitenkin rauhoittelee juontajia lupaamalla, että kameraa ei työnnetä suoraan kenenkään nenän alle – pikemminkin kyseeseen tulee valvontakameratyyppinen ratkaisu, josta voi nähdä, millä tavalla dj:t ovat yhteydessä kuulijoihinsa.

Vaikka monet unelmat odottavat vielä toteuttamistaan, IDA pitää jo nyt kuulijansa ajan tasalla vaihtoehtokulttuurin kuulumisista lahden molemmin puolin ja kytkee omalta osaltaan Tallinnan ja Helsingin skenejä toisiinsa.