Julkaistu: 2. toukokuuta 2005

Ilmaista kieliharjoittelua

Liisi Ahvonen

Mikä neuvoksi, että kielikursseilla opittu pysyisi paremmin mielessä ja että siitä olisi joskus myös käytännön hyötyä? Valitettavasti uusien kurssien alkamiseen voi vierähtää aikaa ja vanhojen kappaleiden kertaaminen yksin on tylsää. Joskus jäädään odottamaan sopivampaa aikaa ja mahdollisuutta kielen puhumiseen jonkun hyvän virolaisen tuttavan kanssa. Usein omia taitoja ei pidetä vielä tarpeeksi hyvinä, jotta uskaltaisi yrittää ja osallistua vaikkapa keskustelupiirissä jutteluun. Mutta jos vain odotetaan parempaa tilaisuutta tai varmempia taitoja, silloin jo opittukin voi alkaa hitaasti ruostua.

Entä jos järjestäisit itsellesi pienen harjoittelukurssin ja vieläpä ilmaiseksi? Kokeillaan kuinka se onnistuisi. Tee vaikkapa itsellesi kielenkäyttötilanteita, siihen tarvitaan vain vähän mielikuvitusta ja leikkimieltä. Tärkeintä on, että tarttuisit jokaiseen mahdollisuuteen puhua vaikka vain pari sanaa viroa osaavan kanssa.

Esimerkiksi päivän tai parin mittaisella Viron-matkalla huomaat varsin pian, että puhumismahdollisuuksia riittää. Sinua ympäröivät sadat ja tuhannet viroa äidinkielenään puhuvat ihmiset. Voit esimerkiksi Tallinnan vanhassakaupungissa kävellessäsi kysyä tietä, vaikka löytäisitkin perille satamaan, hotelliin, raatihuoneentorille jne. Kuuntele huolella, millaisia ilmauksia ja kieliopillisia muotoja virolainen käyttää, yritä napata kaikki tutut sanat ja yritä ymmärtää sekavampiakin lauseita. Esitä ihmeessä hänelle tarkentavia kysymyksiä. Kysy sitä, mitä satut osaamaan, ei välttämättä juuri sitä, jota sinun tarvitsisi kysyä. Selitysten seuraaminen ja kysyminen on tällaisessa tilanteessa helppoa, sillä mielikuvissa tutun paikan tai tien näkeminen auttaa ymmärtämään uuden tai tuntemattoman ilmauksen ymmärtämisessä. Ja mikä tärkeintä, tällaisessa leikissä ei tarvitse stressata erehtyvänsä, vaikka et ihan kaikkea tien neuvomisesta ymmärtäisikään.

Samanlaista leikkiä voi harrastaa myös neljän seinän sisällä. Soita vaikka hotelliin ja kysy huoneiden hintoja ja sisustusta. Voit olla myös kiinnostunut ruokapaikoista tai vapaa-ajan viettomahdollisuuksista. Tai soita linja-autoasemalle ja kysy Narvan tai Kuressaaren aikatauluista. Kysy ihmeessä myös hinnoista ja paluumatkasta. Jos puhelinkeskustelu jännittää liikaa ja sanat menevät solmuun, voit alussa kirjoittaa tärkeimmät kysymykset etukäteen paperille. Tärkeintä on että saisit harjoitella tavallista nopeasti puhutun informaation kuuntelemista.

Ehkä kuvittelet nyt, että yllytän sinua huijaamaan virolaisia kadulla tai puhelimessa, mutta uskon kuitenkin että osaat yhdistää nämä harjoitukset omiin tarpeisiisi. Ehkä halusitkin varmistaa, osaatko liikkua tarpeeksi hyvin Tallinnan vanhassakaupungissa. Ja tavallisesti sisäinen vaisto kertoo, ilahtuuko vastaantulija puhuttelusta. Edellä kuvatun tienkysymisleikin voi lopettaa toteamalla: ”Jaha, muistan, osaankin jo mennä”. Virolainen on yllättynyt kun käännyit hänen puoleensa hänen äidinkielellään. Joskus käy niinkin, että paikallinen huomaa, ettei viro ole äidinkielesi ja haluaa kääntää “harjoitustunnin” omaksi hyödykseen ja yrittää vastata sinulle suomeksi. Jatka sinä vain viroksi. Lopuksi teillä molemmilla on hyvä mieli.

Sekä virossa että suomessa on samanlainen sananlasku: ”Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”. Todellakin, kuuntelemisen taito on kielenopiskelussa hyvin tärkeä. Yritä napata puheesta sinulle uusia mielenkiintoisia sanoja ja yritä painaa ne mieleesi. Mutta välillä on hyvä kääntää vanhan kansan viisaus toisinpäin: ”Vaikeneminen hopeaa, puhuminen kultaa”. Sillä miten muuten voisit oppia puhumaan, jos et puhu?


Tuglas-seuran jäsenlehti 3/2005


Käännökset Illimarissa