Julkaistu: 7. marraskuuta 2019

Jiri Tintera – kutistuvien kaupunkien peloton pelastaja

Heidi Iivari

Valgan kaupunginarkkitehdillä Jiri Tinteralla on missio: pitää valgalaiset Valgassa. Tehtävä on muuttotappioisessa Valgassa haasteellinen, mutta niin on yksi Tinteran resepteistäkin yllättävä: puretaan ylimääräiset talot pois. Tintera on saanut tunnustusta rohkeista ideoistaan. Viime vuonna hänet palkittiin Kreisi-arkkitehtuuripalkinnolla. Ensi vuonna Tintera edustaa neljän muun työryhmän jäsenen kanssa Viroa Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa. Teos Väärikas kahanemine (Arvokas kutistuminen) kertoo Valgan esimerkin kautta universaalista ilmiöstä, pikkukaupunkien hiipumisesta ja keinoista jarruttaa sitä.

Prahalaissyntyinen Tintera on malliesimerkki onnistuneesta eurooppalaisesta integraatiosta, jota ovat vauhdittaneet henkilökohtainen rakkaus ja kunnianhimoinen ammatti-identiteetti. Arkkitehtuuriopinnot olivat vieneet Tinteran ensin Pariisiin, missä hän tapasi tulevan virolaisen puolisonsa. Vuonna 2007 pariskunta päätti asettua Viroon. Maisteriksi vastavalmistuneella ja viroa taitamattomalla Tinteralla ei ollut vaikeuksia löytää töitä arkkitehtinä põlvalaisessa arkkitehtitoimistossa, sillä Viro eli kiihkeää talouskasvun ja rakentamisen aikaa. Laman myötä loppuivat kuitenkin työt.

”Se oli oikeastaan hyvä, koska se toi tullessaan kolme olennaista muutosta elämääni.” Tintera toteaa sujuvasti viroksi. ”Yhtäkkiä minulla oli paljon aikaa ja tajusin, että minun oli käytettävä se hyödykseni”. Tintera suuntasi energiansa viron kieleen ja opiskeli sitä parisen vuotta niin tiiviisti Tarton yliopistossa, ettei kieli ollut enää esteenä mihinkään. Toiseksi hän perusti yhden miehen toiminimen. Kolmanneksi hän aloitti tohtorinopinnot Tallinnan Teknillisessä yliopistossa. Väitöstutkimuksen aihe löytyi Viron pelloilta ja pikkukaupungeista.

Valgan keskusaukion kunnostustöitä

Valgan keskusaukio
Kuva: Valga linnavalitsus

”Virossa matkustellessani kiinnitin huomiota tyhjiksi jääneisiin taloihin, erityisesti neuvostoaikaisiin teollisuusrakennuksiin ja kerrostaloihin. Minua alkoi kiinnostaa, miten kaupungit suhtautuivat autiotaloihinsa.” Tintera ryhtyi selvittämään asiaa tutkijan systemaattisuudella ja lähetti kyselyn 47 kaupungille. Ilmeni, että tyhjinä törröttävät talot olivat ennenkaikkea psykologinen ongelma; ihmiset karsastivat ja häpesivät niitä, sillä hylätyt talot muistuttivat heitä taloudellisista vastoinkäymisistä ja epäonnistumisista. Vasta toisarvoisena ongelmana pidettiin esimerkiksi turvallisuusriskejä. Suurinta kiinnostusta Tinteran tyhjiä rakennuksia koskevaan tutkimustarjoukseen osoittivat Narva, Maardu ja Valga. Tuolloin Tartossa asuneelle Tinteralle Valga oli luonnollinen valinta, mutta myös onnellinen sattuma.

”Kun vuonna 2013 menin Valgaan neuvottelemaan yhteistyöstä, selvisi, että Valgan kaupunginarkkitehdin virka oli ollut jo kymmenen vuotta täyttämättä. Tunnin keskusteltuamme havaitsimme, että väitöstutkimukseni ja kaupunginarkkitehdin tehtävät olivat yhdistettävissä. Otin tarjotun paikan vastaan. Se oli tosiaan hyvä päätös.”

Nopea yhteiskunnallinen muutos näkyi erityisen selvästi pienessä Valgassa, joka oli menettänyt viimeisen 30 vuoden aikana kolmasosan asukkaistaan. Yhtä paljon oli tyhjiä taloja ja tontteja. Tintera kiittelee valgalaisia, jotka uskalsivat puhua ongelmasta avoimesti. ”Valga sai paljon huomiota, koska olimme ensimmäisiä, jotka toimme asian julkisuuteen. Yhtäkkiä eri alojen asiantuntijat alkoivat kiinnostua Valgasta, ja ministeriöt kutsuivat valgalaisia keskustelemaan pikkukaupunkien tyhjentymisestä. Sama suunta jatkuu yhä.”

Valtion kiinnostus ei ole jäänyt vain puheen tasolle. Viiden viime vuoden aikana Valga on saanut lisärahoitusta muun muassa tyhjentyneiden kerrostalojen purkamiseen. Valga on myös mukana pilottihankkeessa, joka tukee asukkaiden muuttoa puolityhjistä taloista uusiin koteihin. ”Ne ovat pitkiä ja usein monimutkaisia prosesseja. Tietenkään emme aja ihmisiä pois toimivista taloyhtiöistä” Tintera korostaa.

Talojen purkaminen kuulostaa kuitenkin aika järeältä toiminnalta. Virolaislehti kirjoitti vähän aikaa sitten, että Valgassa puretaan 3–4 taloa vuodessa. Pitääkö se paikkansa? ”Kyllä”, Tintera myöntää ja vertaa purkuja laihduttamiseen. ”Kun laihdut, joudut ostamaan suureksi jääneiden vaatteiden tilalle pienempiä vaatteita. Samalla tavoin tulee toimia kaupungissa, jonka väkiluku on vähentynyt: fyysistä tilaa täytyy kutistaa, jotta jäljelle jääneet asukkaat tuntisivat olonsa yhä mukavaksi.”

Koska hylätyt talot huokuvat toivottomuutta, on siis luovuttava hylätyistä taloista. ”Aivan!” Tintera innostuu ja vakavoituu sitten jatkaen toisesta murheenkryynistä, kiinteistöjen arvosta. ”Kun viime vuonna keskimääräinen neliömetrihinta nykyisin Valgamaahan kuuluvassa Otepäässä oli 800 euroa, niin Valgassa se oli vain 130 euroa. Alhainen hinta kertoo siitä, että jotakin on vinossa. Se ei houkuttele sijoittajia, muttei myöskään yksityisiä ostajia, koska asunto ei ole tarpeeksi arvokas pankkilainan vakuudeksi. Jos taas ihmiset eivät saa lainaa eivätkä osta asuntoja, kaupunki ei kehity. Ylimääräisistä taloista täytyy siis luopua, jotta jäljelle jääneiden rakennusten arvo nousisi.”

Tintera kertoo, että juuri kolkoissa neuvostoaikaisissa kerrostaloissa asutaan, koska niissä on kuitenkin mukavuudet. Sitä vastoin yli satavuotiaat keskustan puutalot lahoavat. Tinterasta se on suuri ongelma, koska juuri keskusta ja sen ilmapiiri luovat kaupungin tunnelman. Niinpä Valga panostaakin siihen, että elämä keskittyisi osittain suojeltuun keskustaan ja taloja harvennetaan erityisesti keskustan ulkopuolelta.

Mutta mitä teette sille keskustan kauniille puutalovanhukselle, jota kukaan ei halua? ”Se on kaikkein vaikein kysymys.” Tintera myöntää. ”Emme aio purkaa keskustan taloja. Yritämme löytää vanhalle talolle uuden käyttötarkoituksen. Mutta jos puutalo sijaitsee keskustan ulkopuolella… niin, tämä on minullekin vaikeaa… Olen kuitenkin perustellut purkuja itselleni niin, että jos talolle ei ole käyttöä se voidaan uhrata koko kaupungin kehityksen ja tulevaisuuden nimissä. Purkaminen on kaksijakoinen asia; on surullista, että jotakin katoaa, mutta toisaalta se tekee tilaa uusille mahdollisuuksille.”

Samaan hengenvetoon Tintera jatkaa, että itse asiassa valgalaiset toivoisivat, että taloja purettaisiin vieläkin nopeammin. ”Aloitimme purkutyöt kahdesta suurimmasta kummitustalosta. Ensimmäinen oli kolmikerroksinen 120-vuotias raunioitunut asuintalo, joka sijaitsi Valgan ja Valkan vanhassa rajanylityskohdassa. Toinen oli viisikerroksinen rautatietyöläisten lapsille rakennettu asuntola Pikk-kadulla päiväkodin vieressä. Ne olivat pelottavalla tavalla Valgaa symboloivia rakennuksia. Töiden alkaessa paikalliset kokoontuivat rajausnauhan taakse seuraamaan purkua – eivät protestoidakseen, vaan päinvastoin; se oli heistä toivoa antava hetki, merkki siitä, että lopulta jokin alkaa muuttua.”

Talojen purkaminen ei yksistään riitä. Tintera alkaa luetella muita keinoja Valgan viihtyisyyden lisäämiseksi. Ensinnäkin kaupunkisuunnitteluun on investoitu. Siitä on esimerkkinä Valgan uusi ja värikäs keskusaukio, joka valmistui Viro 100 -ohjelman puitteissa. Tulevaisuudessa Valgan keskusaukio on aikomus yhdistää uudella kävelytiellä Valkan keskusaukioon, jota on niinikään tarkoitus uudistaa. Kohennetusta kaupunkikuvasta toivotaan myötävaikuttavan myös kiinteistöjen arvon nousuun. Lisäksi Valga on ostanut keskustan tyhjiä kiinteistöjä muuttaakseen niitä omiin tarkoituksiinsa. ”Viime vuosisadan vaihteessa Valgaan rakennettiin Riian arkkitehtuurista vaikutteita saaneita jugendtaloja, jotka ovat ainutlaatuisia koko Virossa. Nyt Valgan kaupunki on remontoimassa yhtä arvokasta jugendtaloa vuokrataloksi.” Tintera iloitsee. ”Suomessahan on aivan normaalia, että kaupungeilla ja kunnialla on vuokrataloja, mutta Virossa 97 % vuokra-asunnoista on yksityisomistuksessa, minkä taustalla on tietysti uudelleenitsenäistymistä seurannut massiivinen yksityistäminen.” Vuokratalo, joka on ajateltu erityisesti julkisen sektorin työntekijöille, on yksi keino houkutella asukkaita Valgaan, jossa yksityisten vuokra-asuntojen taso on heikko.

Tintera jakaa työviikkonsa kahden kaupungin kesken. Torstaisin ja perjantaisin hän opettaa insinööriopiskelijoille arkkitehtuuria Tallinnan Teknillisen yliopiston Tarton yksikössä. ”Tämäkin työ on aluepoliittisesti tärkeää, sillä ongelmana on, että Tallinnaan opiskelemaan lähteneet arkkitehtiopiskelijat jäävät opintojen päätyttyä sinne tai lähtevät jopa ulkomaille töihin.” Vaikka Tartossa on mahdollista opiskella vain tekniikan kandidaatin tutkinto ja arkkitehdin pätevyys täytyy joka tapauksessa hankkia Tallinnassa, ovat Tarton opiskelijat jo helpottaneet Etelä-Viron huutavaa arkkitehtipulaa. ”Opinto-ohjelmamme on hyvin suosittu, ja paikalliset arkkitehtitoimistot kilpailevat siitä, ketkä saavat etevimmät kandit itselleen.”

Tintera asuu vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa maalla Tarton maakunnassa. ”Onhan se vähän huvittavaa, että elelemme itse keskellä metsää, mutta se nyt vain on monien sattumien summa” Tintera summaa.

Metsä on varmasti hyvä paikka ladata akkuja ja ammentaa energiaa tuleviin haasteisiin. Valgan peloton pelastaja on saanut lyhyessä ajassa jo paljon aikaan, mutta paljon työtä on vielä edessä. Vasta tulevaisuus näyttää, miten puoleensavetäväksi kaupungiksi Valga kehittyy.


Elo 5/2019


Lue myös


Eesti keele aasta 2019
Karl Pajusalu

Eestluse juured

Eesti Vabariigi sajandal aastal on korduvalt vaadatud tagasi nii Eesti riigi kui ka seda toetava eestluse lätetele. Mis on see oluline ja ainuomane, mida sisaldab endas sõna eestlus? Selle selgitamiseks…
subject

Kieli kysymyksessä
Helja Kirber

Suomiko helppoa virolaiselle?

Eräs pari päivää Suomessa ollut virolainen kysyi kerran, mikä on se sana, jota suomalaiset toistavat: ”tos, tos, tos…”. Tietenkin se on kiitos, josta omituisen intonaation takia kuului virolaiseen korvaan…
subject

Kieli kysymyksessä
Riho Grünthal

Suuri vai pieni viron kieli?

Virossa ja Suomessa toistetaan usein väite, että Viro ja Suomi ovat pieniä maita ja viro ja suomi pieniä kieliä. Ne tuntuvat pieneltä siksi, että jotkut toiset kielet ovat mediassa ja matkaillessamme suuria…
subject