Urhean ja maineikkaan Hardi Volmerin ohjaama ”Johannes Pääsuken todellinen elämä” määritellään DVD-tallenteen versiossa sekä tragikomediaksi että ”rõudmuuviksi”. Käsikirjoituksesta tähän etnorainaan ovat vastanneet ohjaaja itse sekä kirjailija Olavi Ruitlane, joka onkin sopivasti kotoisin vähän Võrun vierestä. He suuntaavat katsojan oikealle aaltopitudelle hupailussa, joka sijoittuu Kaakkois-Viron Setomaalle, myös sen pääkaupunkiin Petseriin, tsaarinvallan aikaan vuonna 1912.

Tartossa 1892 syntynyt Johannes Pääsuke opittiin 1910-luvulla tuntemaan taitavana valo- ja elokuvaajana samoin kuin ohjaajana. Juuri Pääsukeen yhdistetään Viron ensimmäinen, joskin lyhyt ja kömpelö näytelmäelokuva Karujaht Pärnumaal (1914). Pääsuken muut tunnetut filmit ovat luonteeltaan enemmän dokumentaarisia. Niiden joukossa herättää huomiota peräti kaksi Setomaahan liittyvää tallennetta vuodelta 1913. Harmi, että monitoimimiehen lupaavasti alkanut ura päättyi varhaiseen kuolemaan jo 1918.

Setot oli kohottanut kansalliseen, osin kansainväliseenkin huomioon viimeistään Jakob Hurtin suurtyö Setokeste laulud (1904–1907), sitä ennen toki vuosikymmenten työ, kun Hurt oli itse pitänyt settojaan esillä tai suorastaan toi heidät osaltaan tieteellisen kiinnostuksen kohteeksi. Settojen globalisaation alku sai siunauksensa, kun Viron kansallismuseo saatiin viimein perustetuksi 1909. Kiinnostus settoja kohtaan tarkoitti ennen kaikkea harrastusta kansatieteen, kansanrunouden ja musiikkitieteen parissa – ja kuten tunnettua, niin myös Helsingin yliopistolla oli tärkeä sijansa tässä setoista itsestään paljolti riippumattomassa folklore-lobbauksessa.

Pääsuken taltioinneille aikansa mediajulkkiksista kävi sikäli kehnosti, että kuvatusta aineistosta säilyi vain murto-osa. Volmerin elokuva tarjoaa humoristisen ratkaisun siihen, miksi näin kävi.

Juonikuvitelmaa oleellisempaa seurattavaa Pääsukesessa ovat Märt Avandin, Ott Seppin, Tõnu Karkin ja Merle Jäägerin oivalliset näyttelijäntyöt, elokuvan suopea asenne kuvattaviinsa sekä mystisen lämpimäksi sävytetty kesäinen Setomaa. Seutua tunteva katsoja bongaa tuttuja paikkoja ja sivuosan esittäjiä. Obinitsan tunnetuimman suomalaisen eli musiikkitieteilijä A. O. Väisäsen osaan on päätynyt kirjailija Ville Hytönen kuin Suomen kulttuurielämän tervehdyksenä Viron elokuvataiteelle. Sekin ilahduttaa, että ammattimaisten tekijäin yhteisvoimin vältetään sellaista koheltamista, jota saa muutenkin nähdä liikaa sekä Virossa että Suomessa. Hüvvä! Sopii minulle.